Katsottua: Lilja 4-ever: Teinitytön Jobin kirja

Lilja 4-ever elokuva sai paljon huomiota vuosituhannen alussa ilmestyttyään. Silloin sitä en katsonut, niin kuin en monia muitakaan elokuvia. Onneksi on suoratoistopalvelut, joilla voi päivittää puutteitaan sivistyksessä. Lilja 4-ever on esimerkiksi katsottavissa Yleareenasta tällä hetkellä.

Lilja on kestänyt aikaa ja sitä voisi hyvin sanoa jo klassikkoelokuvaksi samoin kuin sen ohjaajan Lukas Moodyssonin toista teinidraamaa Fucking Åmålia. Reikä sydämessäni sävähdytti vielä myös, mutta sen jälkeen ohjaaja on hiljentynyt.

Lilja esitellään asuvaksi jossain entisessä Neuvostoliitossa, mutta kuvauspaikoista tunnistaa paikan olevan Tallinna ja muu Viro. Sinänsä kuvaukset on tehty Tallinnassa viimeiseen mahdolliseen aikaan, sillä lähes 20 vuodessa kaupunkia on kunnostettu radikaalisti. 2000-luvun alussa venäläisväestön köyhyys Virossa oli varmasti vielä käsinkosketeltavaa, kuten tässä elokuvassa.

Tarina on kuin Jobin kirjasta. 16-vuotiaaan Liljan elämä on kurjempaakin kurjempaa. Äiti lähtee miehen matkaan Usaan ja jopa täti hylkää Liljan kurjaan kämppään. Lilja jätetään vaille mitään tuloja, eikä sosiaalivirastokaan tee mitään. Ystävät pettää paitsi vähintään yhtä kurjat kortit saanut poika Volodja. Liljan Jobin tarina saa päätöksensä, kun Liljan poikaystäväksi luulema mies myy hänet ilotytöksi Ruotsiin.

Ihmiskauppaa ei ole tässä elokuvassa kaunisteltu, jos sitä nyt voi edes kaunistella. Toinen toistaan rumempi ukkomies rynkyttää tyttärensä ikäistä Liljaa kiiman vallassa. Huono olo siitä tuli. Kauppatavaraa itätytöt tosin ovat vieläkin ja toiminnan siirryttyä maan alle seksioston kieltojen tullessa moniin maihin heidän tilanteensa on vieläkin huonompi.

Kuten yleensä hyvät elokuvat, niin tämäkin toimii hyvien näyttelijävalintojen ja näyttelijätyön varassa. Liljaa näyttelevä Oksana Akinsina on roolissaan erinomainen ja on tehnyt elokuvan jälkeen kansainvälistäkin elokuvauraa. Volodjaa näyttelevän Artrom Bogutsarskin työssä ei ole siinäkään valittamista. Eikä Moodyssonin ohjauksessa. Työ on raikasta kaikesta surusta ja synkeydestä huolimatta. Teeskentelyä ei ole puhumattakaan väkisin tekemisestä.

Itse näen elokuvan elokuvana menetetyistä toiveista ja unelmista, jotka voivat särkyä jo hyvin nuorena ankeassa ympäristössä. Niin suloinen kun Lilja onkin, hänen kohdalleen sattui enimmäkseen vain hyväksikäyttöä ja hylkäämistä. Liljan tapauksessa yhteiskunta oli hylännyt koko ympäristön ja ihmiset siellä. Silloin kaikista tulee hyväksikäyttäjiä helposti, jotka etsivät vielä heikommista saalista.

Lopussa Lilja karkaa parittajaltaan ja päättää päättää päivänsä hyppäämällä sillalta. Mielestäni jäi avoimeksi, jäikö Lilja henkiin, sillä lopussa hän avaa silmänsä. Toivottavasti jäi henkiin, niin vähän valoakin olisi.