Kaksi runoa kuolemasta

Kauniin naisen kuolema
Kauniin naisen kuolema on runollisinta, mitä tiedän,
kirjoitti Edgar Allan Poe.
Vaikka kaunis nainen hyppää alas pilvenpiirtäjästä,
näyttää hän kauniilta kuoltuaan,
kuten siinä 1940-luvun valokuvassa.
Murhattuna ja silvottuna kaunis nainen
kiinnostaa ihmisiä
yhä enemmän kuin ruma ruumis.
Palvomme kauniita naisia niin paljon,
ettei ruumiskaan saa olla rauhassa. Ei kaunis nainen
ole valinnut sen enempää kuolemaansa kuin ulkonäköään.
Ne annettiin hänelle.
Yhtä sattumanvaraisesti kuin miesten katseet
seuraavat häntä.

Lehtimiehen kuolema
Spinnu päätti päivänsä roomalaiseen tapaan.
Hän oli lehtimies.
Ei erityisen kuuluisa, eikä kukaan häntä muista.
Kylvyssä hän kuoli, suonet oikeaoppisesti aukiviillettynä.
Kylpyvesi muuttui punaiseksi,
eikä kukaan tiedä, kuinka kauan kuolema kesti.
Päättyi Spinnun elämä.
Spinnu näki Ella Fitzgeraldin Berliinissä.
Laulalajar omisti hänelle laulun.
Sen Spinnu muisti koko elämänsä.
Tämän kaiken voi kuulla laulajattaren levyltä.
Spinnu itki aina jazzia kuunnellessaan.
Se oli harvoja asioita, jotka liikuttivat häntä.
Joka aamuyö
suden hetkellä
Spinnu oksensi,
jo aamulla alkoi juoda taas.
Silloin, kun juominen oli vielä kannattavaa.
Spinnu kuoli muiden hylkäämänä
muutama ystävä sentään muistaa,
kuka Spinnu oikein oli.