Luettua: Pentti Haanpään Korpisotaa: Kirja raivasi Tuntemattomalle sotilaalle tietä
Haanpää oli myös aikansa kapinallinen, oikeistolaisessa 1930-luvun Suomessa hän joutui maksamaan armeijakriittisistä kirjoistaan sen hinnan, ettei hänen tuotantoaan enää julkaistu. Sanoja on yritetty sensuroida niin kauan kuin on ollut kirjojakin. Menetelmät ovat vain nykyään toiset.
Talvisotaan kävi kuitenkin Haanpäällekin kutsu. Sodassa ei ollut väliä mielipiteillä, kun ei Haanpää kommunistikaan ollut, jonkin sortin sosialisti luulisin. Sotansa Haanpää kävi rivimiehenä, eikä upseerien yleviä ajatuksia ollut.
Jos Yrjö Jylhän Kiirastuli oli ylevä kirja talvisodan taisteluista, niin Haanpään Korpisota oli ensimmäinen realistinen kirja talvisodasta, se ilmestyi jo välirauhan aikana 1940. Päätti samalla Haanpään julkaisukiellon. Ilman sensuuria ei tosin tämäkään teos saanut ilmestyä.
Korpisodassa ei ole varsinaisesti yhtään ainutta henkilöhahmoa. Vain muutama sotilas saa nimet ja omat ajatuksensa. Kirja enemmänkin kuvailee kertojan lailla, miltä sota tuntuu. Luonnollisesti pohjautuen Haanpään omiin sotakokemuksiin. Päästä tätä kirjaa ei ole keksitty.
Haanpään sota on järjetön. Se kuvaa kuinka tavalliset miehet raahataan kotoaan kuolemaan. Se kuolema on sattumanvarainen, kuten Haanpää kuvaa. Lopulta miehille jää jäljelle vain perustarpeet. Uni, ruoka ja hetken lepo on tärkeämpi kuin kunniakas kuolema Suomen puolesta.
Kirjan ongelma on myös se, ettei siinä ole henkilöhahmoja. Ellei Haanpää olisi niin taitava kirjoittaja kuin on, niin kirja voisi olla raskas luettava. Henkilöhahmot kun luovat samaistumispintaa lukijalle.
Tätä kirjaa voi pitää Tuntemattoman sotilaan suorana edeltäjänä. Uskoisin, että Väinö Linna on tämän kirjan lukenut ja saanut siitä vaikutteita. Sodan kriittinen kuvaus muistuttaa ainakin toisiaan näillä kahdella kirjailijalla. Molemmat ovat vankasti tavallisen sotamiehen puolella.
Mielenkiintoinen rinnastus sodan kuvaajina, Haanpää ja Linna. Haanpää tosin kielenkäytön suvereenina mestarina peittoaa Linnan mennen tullen. Mutta sodan mielettömyyden kuvaajina tavallisen rivimiehen tasolta, heitä ei voi eikä toki tarvitsekaan asettaa mihinkään järjestykseen. Aikalaisten typeryyttä ja umpimielistä keskinkertaisuutta kuvastavat hyvin reaktiot herrojen julkaisutoimintaan. No, Linnan kohdalla jonkun toinihavun mölötykset sentään unohtuivat melko nopeasti. Mutta eihän tuo aikalaisarvostelijoiden käsittämätön ahdasmielisyys nyt uutta ollut - kun muistetaan mitä se Kuopiolainen August Ahlqvist tunkkeassa itsetärkeydessään lausui Aleksis Kiven Veljeksistä.
VastaaPoistaJoo. Toi on kyllä jännää, että kaikki lahjaikkaimmat kirjailijat ovat olleet jonkinlaisen prässin, painostamisen ja halventamisen kohteina. Ehkä siksi ne jäävätkin omasta ajastaan elämään, eikä ne kulloinkin ylistetyt kirjailijat.
VastaaPoista