Kekkosen kotona käymässä eli pyhiinvaellusmatkalla Tamminiemessä

Urho Kekkonen jakaa vieläkin kansaa. Osa tykkää ja osa taas ei. Itse kuulun niihin tykkääjiin, vaikka en kaikkia Kekkosen toimia allekirjoittaisikaan. Olihan mies kuitenkin herra ja hidalgo ja on museonsa ansainnut Tamminiemessä.

Mutta mikään ei estä minua käymässä Tamminiemessä, Kekkosen vallan ytimessä. Onhan se sellainen omanlaisensa pyhiinvaellusmatka 1970-luvulla syntyneelle. Edellisen kerran kävin Tamminiemessä tasan kymmenen vuotta sitten, joten oli aikakin piipahtaa uudelleen.

Siellä se nyt sitten on. Tamminiemi. Talossa tehtiin hiljattain remonttia. Talo näyttää ulkoa isommalta kuin mitä se sisällä itse asiassa onkaan. Täällä puskissa paparazzitkin väijyivät Kekkosen loppuaikoina saadaakseen kuvan heikentyneestä Suomen isännästä.

Hylätyt portaat ovat aina kiehtovia. Tämä ei ollut Tamminiemen tontilla, mutta kiehtovat silti.

Tamminiemessä on oikeasti muhkeita tammipuita. Kesällä uljas näky.Valkoiset puistonpenkit houkuttelevat istahtamaan miettien, ketkä kaikki täällä ovat Urkkia käyneet tapaamassa.

Tunnustan, että nautin myös yhden tölkin Urkin muistoksi. Ja täällä sitä Urkki on ajatellut, mitä seuraavaksi. Miksi en siis minäkin.

Pihan kallion päälle on rakennettu söpö maja.

UKK:n saunaan ehdin juuri ennen kuin se meni kiinni. Saunakin tuntuu samoin kuin tämä uima-allas isommalta televisiodokumenteissa. Ei se mikään ökysauna ole. Kompaktin kokoinen ja viihtyisä.

Tässä sitä ovat vuorineuvokset ja lähettiläät vilvoitelleet löylyjen välissä. Juomatkin sai läikyttämättä tuolin nojaan.

Itse pyhin. Sanomattakin on selvää, että Kekkonen kesti löylyissä pisimpään.

Takkatulen loimuissa oli hyvä kumota drinkkejä.

Yksityiskohtana saunastakin löytyy puhelin, jos teki mieli soittaa kaverille tai haukkua joku.

Sauna ulkoapäin.

Nyt ollaan jo itse päärakennuksessa ja sen ensimmäisessä kerroksessa.

Keittiöllä on turvallisen 70-lukulainen look.

Puhelin löytyy keittiöstäkin, jos presidentillä sattui tekemään hiukopalaa mieli.

Kekkosen työhuoneessa asiat ovat jämptisti kohdallaan tai sitten ne on vain järjestetty niin. Itselläni tulisi noin muhkean työpyödän äärellä suorituskammo.

Vaikka Tamminiemi muistetaan Kekkosesta, siellä ovat asuneet myös presidenteistämme Risto Ryti ja Mannerheim. Heistä kaipaisi enemmänkin Tamminiemeen, tosin en tiedä, jäikö näistä presidenteistä mitään jäljelle Tamminiemeen.

Tuo tuoli on vaan klassikko. Kelpaisi itsellenikin.

Nuo vanhojen aikojen televisiot on persoonia. Ei sellaisia jättimäisiä lätysköjä kuin nykyään. Tästä Urkki on katsellut tv-uutisia.

Urkin makuuhuone on kohtuullisen koruton. Tuskin  se tänne niitä naisiaan vei tai niillä on ollut ainakin pettymys sitten kova.

Kylppäristäkin huokuu 70-luku.

Eikä Sylvi-vaimokaan ole makuuhuoneellaan leveillyt.

Parhaillaan Tamminiemessä on käynnissä näyttely Kekkosesta otetuista lehtikuvista. Enemmänkin niitä olisi voinut olla, mutta tilat ovat rajalliset.

Tässä vielä lehtikuvia aikansa kuvatuimmasta miehestä.

Jos tekee mieli kokoustaa Kekkosen henki katossa, sekin onnistuu.

Urkki ja Sylvi pitivät mitä ilmeisemmin lukemisesta. Kirjasto on mittava. Itse mietin, että helposti joku voisi noita kirjoja pihistää. Mutta ei kai Kekkosenkaan kirjahyllyn kirjat mene kaupaksi nykyään.

Vielä kuvaa alakerrasta. Tänne jos joskus pääsi, oli jotain.

Tästä peilistä ehti ottaa itsestään viime hetken tsekkauksen ennen kuin meni Urkkia tapaamaan. Nyt se toimi oivana selfiepeilinä.Sen verran minäkin olen kiinni ajassani.