Katsottua: Viimeiset tsaarit: Ei uutta Romanov-taruun, kaikki kliseet käytössä

Netflix on lähtenyt taistoon mukaan myös historiallisten draamojen sarjaan. Katsoin Netflixistä Viimeiset tsaarit. Jo nimi herättää hieman hämmennystä. Miksi Viimeiset tsaarit kun se kertoo siitä viimeisestä tsaarista, Nikolai II:sta? Tai no, Nikolain isä Aleksanteri III kyllä haudattiin sarjan alussa.

Romanovit, tuo Venäjän hallitsijasuku, on aina kiinnostanut minua. Tiedän heistä melkein kaiken, mitä heistä on kirjoitettu. Jopa kiinnostanut siihen asti, että kirjoitin viimeisestä tsaarista runon. Eritoten myös Nikolai II:en karu kohtalo on kiehtonut. Päättämätön ja heikko tsaari kuvasti Venäjän tilaa ennen vallankumousta.

Tsaarin päättämättömyyteen kun lisätään joustamattomuus ja ymmärtämättämyys uuden maailman edessä, lopputulos oli se, että bolsevikit ampuivat koko perheen. Kansa ei rakastanutkaan tsaariaan, niin kuin oli opetettu. Nyt perhe on päässyt ikuiseen lepoon Pietariin ja Nikolai II taitaa olla julistettu pyhimykseksi. Niin ne ajat muuttuvat.

Mutta itse sarjaan. Historialliseen draamaan on haettu uutta otetta. Se uusi ote vain on se, että henkilöt on laitettu hokemaan fuckia ja motherfuckeria kuin konsanaan Usan pahimmassa ghetossa. Ei oikein uskottavaa tsaariperheessä. Seksikohtauksetkin tuntuvat hieman kiusallisilta, mutta ehkä olen vain umpimielinen.

Sarjan paras näyttelijä on irstaan, mutta parantajalahjoja omaavan munkin Grigori Rasputinin näyttelijä Ben Cartwright. Rooli toki on maukas, mutta uskottavasti heppu kuitenkin vetää roolin, eikä edes pahasti yli. Myös muut roolit on mielestäni täytetty oikeilla näyttelijöillä, eikä sarja näyttelijöihin kaadu.

Kauniit puvut ja upeat puitteet eivät vain aina riitä. Tässä tapauksessa sarjassa toistellaan viimeiseen tsaariperheeseen liittyviä kliseitä. Rasputinillä on varmasti ollut vaikutusvaltaa tsaariperheeseen, koska pystyi auttamaan hemofiliasta kärsivän Aleksei-pojan oireita. Mutta en ihan usko, että hän päätökset teki, kuten sarjassa annetaan ymmärtää.

Nikolai II on sarjassa reppana, jolla ei tuntunut olevan mitään omaa tahtoa. En oikein sitäkään usko. Ajat vain olivat sellaiset, että jokainen päätös oli väärä ja johti loppua kohden. Aleksandra-tsaarittarenkin kuvaus epävakaana ja vallahimoisena vastaa varmasti ajan tabloid-lehtien kuvausta.

No. Kliseet toimivat tiettyyn rajaan asti. Ja paljastuuko viimeisen tsaariperheen elämästä vielä joskus jotain uutta, sitä emme tiedä. Ei tällä sarjalla päästä ihan BBC.n parhaiden historiallisten draamojen helmiin, mutta viihdyttävä Viimeiset tsaarit-sarja on. Tsaariperheen verinen teurastus kellarissa myös yksittäisenä kohtauksena on mieleenjäävä.