Sanna Marinin isäsuhteesta, ihmeellinen tissiflashmob ja narsistinen valokuvakampanja

Suomessa on monta asiaa, joita en ymmärrä. Eniten ihmettelen pääministeri Sanna Marinin täysin varauksetonta palvontaa sekä suomalaisia feministejä. Sanna Marin on itseään suvaitsevaisena pitävien ihmisten idoli ellei melkein puolijumala, jonka arvostelu on vieläkin vaikeampaa kuin Sauli Niinistön.

Aloitetaan Sanna Marinista. Hänen isänsä haudattiin toissa viikolla ja nyt hän avioitui viikonloppuna miesystävänsä kanssa. Jokainen tietää, ettei Marin ollut väleissä isänsä kanssa, mutta silti ja missä vainajan kunnioitus ja arvokkuus asemansa kautta.

Minkälainen mekkala olisi silti syntynyt, jos miespääministeri olisi tehnyt vastaavan homman? Jättänyt menemättä isänsä hautajaisiin (johon muuten Marinin sisarukset osallistuivat) ja sitten seuraavalla viikolla naimisiin. Kyllä siinä haukuttaisiin kylmäksi paskiaiseksi.

Nyt kun lueskelin viikonlopun uutisia, suurinta osaa mediaa kiinnosti Marinin häähame yms. Ketään ei kiinnostanut, miksi Marin ei perunut häitään, vaikka isänsä hautajaiset olivat edellisellä viikolla. Ainoastaan Seiska-lehti uutisoi kunnolla isän poismenosta.

Itse kun olen asiaa ihmetellyt somessa, niin olen saanut kiukkuisia, ellen aggressiivisia vastauksia. Se on Marinin yksityisaisa, ei juoppoa isää tarvitse muistaa yms. Eikös sitä joskus sanottu, että alkoholismikin on sairaus. Ei kansa kovin myönteisesti suhtaudu siitä kauan sitten toipuneeseen, kuten Marinin isään. Miksi ihmisten kannattaisi muuttua, jos mitään ei saa anteeksi?

Ja minusta pääministeri on julkinen henkilö ja myös hänen yksityisasiansa kiinnostavat lukijoita. Minulle ovat paheksuneet mielipiteitäni jopa sellaiset toimittajat, jotka itse kirjoittavat julkkisten yksityisasioista.

Itseltäni kyllä menivät Marinin pisteet. Kyllä tällainen toiminta näyttää ihmisen todellisen luonteen. Kylmää ja kovaa. Isä-parka vielä valehteli Seiskalle olleensa tyttäreensä yhteydessä ennen kuolemaansa, mutta Sanna Marin vielä oikein soittaa erikseen toimittajalle ja kieltää olleensa yhteydesä. Sateenkaariäitejään Marin kyllä hehkuttaa paikassa jos toisessa.

Siitä pääsemmekin feministeihin. Suomalaiset feministit ovat siitä jännää joukkoa, että heitä ei kiinnosta naisten tasa-arvoon liittyvät todelliset ongelmat vaan kaikki turhanpäiväinen. Nyt viikonloppuna oli tissiflashmob-tempaus.

Sen ideana oli se, että rinnat paljaina täytyisi saada kulkea kadulla. Että rinnoilla ei ole eroottista merkitystä. Rintojen eroottista merkitystä tuskin pystyy koskaan poistamaan. Jo muinaiset luolamiehet piirtelivät niitä. Rintojen merkitys on eroottinen aikojen loppuun asti. Biologiaa ei sentään feministitkään kykene torjumaan, vaikka miehet muuten pystyvätkin.

Mutta hulluinta tässä tempauksessa oli se, että tempaukseen osallistuneet eivät sitten edes näyttäneet rintojaan kuvissa. Vaan poseerasivat selin kameraan. Siis hetkinen. He haluavat rintojen näyttämisen olevan luonnollista, mutta eivät uskalla itse näyttää niitä. No. Tätähän tämä on.

Sitten oli vielä tämä valokuvakampanja somessa Turkissa perheväkivaltaan kuolleiden naisten puolesta. No mitä Suomessa tapahtuu. Naiset alkavat postailemaan itsestään mitä hienoimpia mustavalkokuvia. Että se siitä sitten. Kaatui ihmiste narsismiin, kuten moni asia nykyään.

Kommentit

  1. Meinasin minäkin postailla S. Marinin onnellisista häistä ja isän hautajaisista, mutta aattelin olla hiljoo. Kommentoin nyt kuitenkin: Sillä tavoin Lauri Marinin tarina kosketti, että minullekin tuli tämän vuoden alussa 30 vuotta täyteen iliman alkokohooleja.
    Nuorempana ne litkut kyllä maistuivat. Se oli sellainen tavallinen putkijuopon tarina omana aikanaan, huimausaineita en edes kokeillut. Ennen minulle tutut toipuvat addiktitkin olivat järjestään viinamäen miehiä tai naisia. Huumenuoret ja -aikuiset tulivat mukaan meidän toipumishaluisten immeisten kuvioihin vasta paljon myöhemmin Etelä-Suomessa.
    Jos rouva pm kysyisi minulta, jotta hävettääkö, niin vastaus olisi kyllä. Monta asiaa pilasin ja paljon turasin kuin entinen tinuri. Tämän tinurin kolvi ei vain vielä ole kylmennyt. Vanhoille asioille ei enää mitään voi, katua ei isommin kannata, eikä huomisesta tiedä, mutta elämänmuutos ei ole hetkostakaan kaduttanut.
    Kolme vuosikymmentä kuivilla on jo kunnollinen muutos ja sitä on paljon lyhempikin aika. Niin se lienee ollut lajitoveri Laurinkin kohdalla. Tuntematta miestä tai sen poliitikkotytärtä lainkaan, tunnen kuitenkin sympatiaa poismennyttä elämäntaistelijaa kohtaan.
    Minullakin on aikuinen tytär, joka ei ole Voquesta tuttu. Eppäilen kyllä, että tyttö saattaa vielä joskus heittää meikän kuopan päälle rentun ruusun, muutenhan tää touhuilu ei ole kovin ruusuista ollut. Jos olen turhaan optimisti, haetanneeko tuo mittään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskettava tarina. Kiitos siitä. Toivoisin kovasti että toipuneet alkoholistit saisivat edes lapsiltaan jos ei anteeksi, niin ainakin puhevälit.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit