Katsottua: Syysprinssi: Hullua rakkautta, josta jotain jää puuttumaan

 

Anja Snellmanin, tai mikä hänen sukunimensä silloin olikaan, pienoisromaani Syysprinssi oli yksi suosikkirjojani 1990-luvulla. Syysprinssi oli karun lyhyt kuvaus kahden nuoren kirjailijan rakkaudesta, joka tietenkin päättyy onnettomasti ja mielisairaalaan. Mutta konsepti toimi kaltaiselleni romantikolle. 

Varsinkin kun se perustuu tositapahtumiin Snellmanin ja oikeastikin mielenterveysongelmista kärsineen toisen varhaiskypsän kirjailijan Harri Sirolan rakkaussuhteeseen. Harri päätti päivänsä lopulta metroraiteille.

Täytyykin lukea kirja uudestaan.

En edes tiennyt, että kirjasta on tehty elokuvaa, ennen kuin törmäsin samaa nimeä kantavaan elokuvaan neljän vuoden takaa Yle Areenassa. Eikä ihme, etten ole törmännyt. Teattereissakin se sai vain 16 000 katsojaa. Turhaan kyllä. On se parempi elokuva. Ehkä markkinointi on mättänyt tai jokin vastaava. 

Elokuva on täysin sen pääparin Inkan (Laura Birn) ja Juhanan (Lauri Tilkanen) elokuva. Muut elokuvan roolitukset jäävät ohuempaakin ohueksi. Birn ja Viljanen ovat komea pari, mutta mitään eläimellistä kemiaa heidän välillään ei ole. Rakastelukohtaukset sen viimeistään paljastivat. 

Heistä Birn näyttelee roolinsa uskottavammin, kun Juhanan rooli jo pakoittaa tiettyyn maneerisuuteen rikkaan perheen hemmoteltuna vesana. Birnin roolihahmo on kotoisin Kalliosta. Tietenkin ja köyhistä oloista.

He näyttelevät kyllä roolinsa uskottavasti, mutta jotain jää puuttumaan. Ehkä se, mikä tekee elokuvasta klassikon. Jonkinlaista  henkeä elokuva olisi kaivannut enemmän, vaikka se rakentaa lavastustaan myötä ajankuvan 1980-luvun alun Suomesta, jolloin kohahduttaa saattoi vielä kakkajutulla. Ai niin. Onhan se onnistunut sen jälkeenkin. 

Juhanan mielenterveyden horjuminen ja romahtaminen jäi jotenkin epäuskottavaksi. Ymmärrän, ettei pitkää prosessia voi kuvata täydellisesti elokuvassa, mutta nyt sekoaminen oli jotenkin yllättävä. En tosin täysin muista, miten se kirjassa kuvattiin. Joten voin olla väärässäkin.

Tietysti elokuva on kuvaus hullusta rakkaudesta, jonka kohtaa vain kerran nuoruudessa. Jotkut eivät silloinkaan, kuten minä. Hulluun rakkauteen eivät vain kuulu juhlallisen kirjalliset ilmaukset rakkaudesta, kuten ajoittain tässä elokuvassa. Hullua rakkaus ei ole, jos sen vain sanoo olevan hullua.