Lauantai-aamun pohdintaa ikuisesta muistista ja tarpeettomista ihmisistä

Tässä yhtenä päivänä katselin Youtubea. Niin kuin usein teen. Sieltä löytyy useammin parempaa materiaalia kuin televisiosta. Tässä dokumentissa käsiteltiin ihmisiä, jotka muistavat kaiken elämästään. Dokumentin oli tehnyt sinänsä vakavasti otettava tv-kanava, joten kai se oli ihan totta. 

Mutta mielestäni tilanne olisi karmaiseva, että muistaa kaiken. Ja näin nämä ihmisetkin kärsivät ominaisuudestaan. Itse olen käyttänyt suuren osan elämästäni unohtaakseni mitä minulle on tapahtunut. Toki usein onnistumatta. Siinä ei ole auttanut sauna, viina eikä terva. Yleensä kun se negatiivinen jää vieleen mieleen poislukien se, kun sait naista ensimmäisen kerran. Tosin sekin voi olla hyvin negatiivinen kokemus.

Nythän voit tarkistaa sometililtäsi mitä olet tehnyt viisi vuotta sitten. Minä hölmö kun kirjoittelen sinne ikävätkin asiat, toisin kuin monet muut. Somessahan pitäisi antaa itsestään kiiltokuva, kuten muuallakin nykypäivänä. Ei ihme, että kansa sitten nappailee masennuslääkkeitä. 

Tästä armottomuudesta itseäni ja muita kohtaan olen saanut moitteitakin. Vaikka tuhoaisit sometilisi, joku muu muistaa aina mitä sinulle on tapahtunut. Varsinkin jos olet sekoillut jotain. Eli et pääse eroon muististasi kuin dementikkona ja et silloinkaan. Silloin palaat vielä lapsuutesi, vaikka et enää tiedä, kuka olet. 

Olen pohtinut myös venäläisessä kirjallisuudessa käytettyä termia tarpeeton ihminen, kuten eilisestä runostani voi päätellä. Kysehän ei ole köyhästä, työttömästä, sairaasta ja  vanhasta ihmisestä, kuten Suomessa ajatellaan. 

Venäläisessä kirjallisuudessa tarpeeton ihminen oli usein varakas, eli mukavasti toisten kustannuksella, mutta ei tehnyt tai saanut aikaiseksi mitään. Tietysti köyhät ja työttömätkin elävät yhteiskunnan kustannuksella, mutta ei sillä mukavaa ajatteluvapaata saa. Lisäksi moni köyhä ja työtön on maksanut vuosikymmeniä veroja ennen tuhoaan. Mutta Suomessa saat maksaa veroja, et käyttää yhteiskunnan palveluja.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tätä luokittelua tarpeellisiin ja tarpeettomiin ihmisiin. Suomessahan asiallisen palkan maksavvan työn saantikin on nykypäivänä jo vaikeaa, jos persoonasi on edes hiukan erilainen kuin keskiverto. Sama koskee asuntojen, kumppanin yms. asioiden saantia.

Voidaanko silloin syyttää henkilöä tarpeettomaksi, jos hän ei vain kelpaa iloiseen keskivertoon suomalaiseen yhteiskuntaan? 

On tämä hämmästyttävä maa.