Elokuva-arvio: Joker - huomiota hinnalla millä hyvänsä
Joker-elokuva oli Suomen tv-ensi-illassa hiljattain ja se oli lättänäruudultakin katsottuna vaikuttava. Siitäkin huolimatta, että Joaquin Phoenix hipoi ylinäyttelemisen rajoja Jokerina ennen kuin hänestä tuli Jokeri. Batmanin arkkivastustaja.
Ja elokuva toimikin kuin Batmania itseään ei ollut kuvioita sotkemassa. Batman on usein Batman-elokuvien tylsin hahmo ja nykyään Batman-elokuvat ovat synkenpääkin synkeämpiä, että jopa minä Kaarlo Kramsu-synkkä ahdistun.
En ole koskaan ollut innostunut supersankareista vaan enemmän konnista. Batmaneissa he usein ovat omassa persoonassaan olleet pilkattuja ja alistettuja, kunnes luovat itsensä uudelleen. Syrjäytyneiden kosto.
No, synkkä oli Jokerinkin tarina, mutta vaikka se sijoittuu jotenkin epämääräiseen 70-lukuun, se tavoitti aikamme ongelmia länsimaissakin. Eli totaalista kahtijakoa menestyjiin ja luusereihin. Ja kuinka todellista halua auttaa ei ole.
Jokeri tietenkin kuuluu luusereihin ja on lisäksi vielä mielenterveysongelmainen murjussa äitinsä kanssa asuva koomikon urasta haaveileva rassukka, joka hoksaa, että huomio on kaiken avain. Ja sitä on saatava hinnalla millä hyvänsä.
Nykyäänhän täytyy vaatia huomiota ollakseen olemassa. Vaikka sitten tappamalla. Ja sitten kun käy ilmi, että sillä surkeallakin mitä olemassa on, perustui valheeseen, niin hirviö on syntynyt.
Onneksi kaikki elokuvat eivät ole Barbie-elokuvia.
Kommentit
Lähetä kommentti