Tuija Vertainen - Sabotöörin siluetti: Ranskalaisperäisten sanojen selityksiä: Onneksi kaikki ei ole pakkoenglantia
Tämän postauksen teen jo senkin takia, että olen kyllästynyt joka puolelta vyöryvään pakkoenglantiin, jonka pakkovalta on huolestuttava, kun nuoret puhuvat jo joka toinen sana tätä kieltä.
Ranskan kieltä en osaa kuin muutamia sanoja, mutta sielultani olen frankofiili. En vain ole kovin hyvä kielissä ja en tiedä riittääkö minulla kapasiteettia opetella uutta kieltä enää 46-vuotiaana. Kunnolla kun osaan äidinkieleni lisäksi vain sitä surullisen kuuluisaa pakkoenglantia.
Tuija Vertaisen kirja kuitenkin paljastaa, että ranskan kielestä on tullut yllättävän paljon sanoja tänne kylmään Pohjolaan asti.
Varsinkin yllätys, yllätys ruokaan ja muotiin liittyviä sanoja, mutta myös tylsään hallintoon ja yllättäviinkin asioihin.
Ennen englannin kielen pakkovaltaa, ranskan kieli oli se ykköskieli ennen kuin rahvaskin sai oppia kieliä ja lopulta valitsi englannin. Toki Ranska on edelleen osassa maailmaa merkittävä kieli.
En ole etymologia-hirmu, mutta kiehtovaahan on ajatella, että kun ranskan kieli juontaa juurensa junttilatinasta, niin me puhumme yhä tiettyjä Roomaan valtakuntaan juurensa ulottavia sanoja.
Ranskan kieli on ehkä suotta saanut Suomessa jonkinlaisen hienosteluaseman, kun sen antamat sanat ovat yhä kovassa päivittäisessä käytössä.
Tuliko esimerkiksi mieleen, että supliikki, sutenööri, boheemi, palttoo tai metri-sanat ovat ranskalaista alkuperää.
Niin no, onhan paremman väen englannin kielestäkin (nk king's English) verraten suuri osa sanastosta latinaan perustuvaa. Jos jotain kieltä kannattaisi ryhtyä opettelemaan, se olisi juuri klassinen latina (lingua virorum). Yksi törkeimmistä mokauksista, mitä täällä on osattu tehdä, oli Nuntii Latini (latinankieliset uutiset) -ohjelman lakkauttaminen. Saatanan tunarit, sanoisi epäilemättä Urkki itse!
VastaaPoistaSe kiehtoisi, kun sitä osaa niin harva.
Poista