Kirja-arvio: Kari Aartoma - Kahden joen kaupunki: Uskon tavoittelua pullon varjossa

Hiljattain edesmenneen Kari Aartoman Kahden joen kaupunki on omalaatuinen sekoitus juopporetkuilua ja uskon tavoittelua höystettynä Turun paikallisoppaaseen.

Kirja alkaa räväkästi ja kirjoittaja tietää, miltä juopottelu tuntuu parhaimmillaan ja ennenkaikkea pahimmillaan. Krapulakuvaukset ovat kuvaavia parempia. Jokainen jolla on ollut haasteita alkoholin kanssa tietää, miltä se krapula tuntuu. Ja nyt en puhu mistään yhden päivän juopottelun krapulasta.

Kirjan päähahmoilla, taiteilijakaksikolla Sulolla ja Enolla on kuitenkin kova halu lopettaa juominen. Ja sehän ei tietenkään ole enää helppoa, kun alkoholismin kynnys on ylitetty. Kaksikko ei silti lannistu vaan yrittää kerta toisensa jälkeen uudelleen tolpilleen. Niinhän se juopon elämässä menee.

Kirja on taitavasti rakennettu niin, että jokainen luku on mahdollista lukea omana kokonaisuutenaan. Se on ehkä kirjan puutekin, sillä tarinalla ei oikein ole selvää viivaa alusta loppuun. 

Ja loppua kohden kirja menettää ikävä kyllä otettaan. Uskon tavoittelu muuttuu pääasiaksi ja jos ei ole uskossa, ehkä hartauskirjalistaus ei ole niin kiinnostavaa tai pitkät lainaukset Raamatusta. Sinänsä sääli, sillä kirjassa olisi ollut ainesta muuhunkin. 

Kirja näyttää olevan kuitenkin loppuunmyyty kustantajan nettisivujen mukaan, joten ystäviä kirjalla tuntuu riittävän.

Kiitosta kirjalle voi antaa alan miesten tarkkanäköisestä kuvauksesta, vaikka en usko puliukkojen olevan toisilleen niin mukavia ja ymmärtäviä kuin tässä kirjassa. Toisaalta miksi pitäisi lyödä lyötyä. Lyöjiä Suomessa riittää aina. 

Ja pääkaksikko Sulo ja Eno ovat äärisympaattisia tapauksia, vaikka heissä onkin omat puutteensa.