Kirja-arvio: Niko Jutila - Kaksi miestä, kuusi surmaa: Ajan unohtamat murhamiehet
Ensituntumalla Niko Jutilan Kaksi miestä, kuusi surmaa vaikutti vain taparikollisten rikosten listaamiselta.
Kunnes sen kansantieteellinen arvo avautui. Se on kuvaus suomalaisesta köyhyydestä pienestä pitäen, joka suisti heikoimmat rikosten tielle. Ryyditettynä tietenkin alkoholilla, tuolla suomalaisten henkirikosten sytytysaineella.
1900-luvun toisella vuosikymmenellä syntyneet Väinö Svahn ja Herman Katajainen eivät herätä monenkaan kelloja tunnettuina murhamiehinä. Sellaisia he kuitenkin olivat, vieläpä varttuneessa 60 vuoden iässä. Svahn tosin teki tapon jo 20-vuotiaanakin.
Nämä kulkumiehet olivat selvin päin suhteellisen asiallisia, mutta molemmilta puuttui kärsivällisyys tuonajan pienipalkkaiseen orjatyöhön. Perheettöminä heitä ei sitonut edes avioliiton kahleet ainakaan pitkään.
Molemmat olivat elämäntapavarkaita ja huijareita, joiden harrastaminen vielä 1900-luvun maailmassa oli helpompaa. Samoin tavaran varastaminen ja myyminen puutteessa elävälle kansalle. Kiinni he jäivät omaa hölmöyttään.
Mitään "sankarillisia" surmia nämä ikämiehet eivät suorittaneet. Svahn surmasi juopottelukaverinsa ja Katajainen ryöstömurhasi kaksi vanhusta. Juopottelukavereiden tappo on toki nykyäänkin Suomen yleisin surmamuoto. Aika ei sinänsä ole muuttanut mitään. Ryöstömurhat sen sijaan lienevät Suomessa yhä harvinaisia.
Olisi helppo laittaa näiden miesten tekoset lapsuudesta alkaneen osattomuuden piikkiin. Osan voikin, mutta eihän kaikki kurjuuteen surmaa ketään. Tai edes juopottele.
Molemmat herrat eivät osanneet vastustaa eteen tulevaa tilaisuutta. Tilapäistöitä oli vielä helppo saada ilman henkilöllisyystodistuksia ja sitten saattoikin rullata hyväntekijänsä, kun kyllästyi maatilalla raatamiseen. Tai huijasi vain juopottelukavarilta rahat.
Yhtä hyvin nämä herrat olisivat voineet jättää tappamatta. Naksahtiko heillä niin sanotusti päässä, vai miten sitä sanotaan? Alkoholismilla oli osuutensa ja ajat olivat väkivaltaiset, varsinkin syrjäytyneiden piirissä, kuten nykyäänkin.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja vähemmän tunnetuista konnista. Kirjalla on myös historiallista arvoa ajankuvauksena.
Kommentit
Lähetä kommentti