Elokuva-arvostelu: W - Madame Europan ruma ja likainen loppu

 

Pakkohan se oli katsoa. Nimittäin Anna Erikssonin W. 

Hämmentynyt olo elokuvasta jäi, se lienee tarkoituskin, ja jos ei jopa ahdistunut ja se on jo jotain, jos jo valmiiksi ahdistuneessa sielussani jokin elokuva koskettaa jotenkin tai jaksan katsoa jopa sen loppuun. 

Avantgardistisena elokuvana Erikssonin elokuva toimii omalla omituisella ja persoonallisena tavallaan. En oikein ymmärrä hänen jyrkimpiä kriitikoitaan. Eihän tämä elokuva tylsä ainakaan ole. 

Osaa varmasti ärsyttää Erikssonin nykyään provosoiva ja anteeksipyytelemätön persoona. Mutta Suomessahan ei kukaan saa tehdä muuta kuin mitä on aina tehnyt ja mielummin vielä akateemisella tittelillä on oikeutettu vasta kutsumaan itseään taiteilijaksi. 

Yleensä vierastan taiteilijoita, jotka tekevät taiteilijuudestaan numeron. Anna kyllä tekee sitä ja kutsuu itseään häpeilemättömästi auteuriksi. Sitä hän on, koska jo tämän elokuvan perusteella hänen näkemyksensä on täysin omanlainen. Hän kantaa vastaan pääosan ja ohjauksen lisäksi monesta muustakin tässä elokuvassa.

Jos rehellinen olen, ajoittain putosin ns. kärryiltä, vaikka ei tapahtumia tavattomasti ole, mutta elokuvan vahva kuvasto ja äänimaailma jaksoivat kantaa näiden hetkien yli. 

Ajoittain elokuva on ahdistava, mutta sellaisia lienevät Euroopan tulevat kuolinhetketkin, kuten Madame Europan sadomasokistisessa lopussa Kiinan mieskoneen kynsissä. Tosin yhtä hyvin Kiinan paikalla voisi olla Usan mieskone Eurooppaa panemassa. Oikeastaan kaikki muut paitsi Eurooppa itse.

Elokuvaa on sanottu kylmäksi ja ilottomaksi, sellainen laitos elokuvasta löytyykin, mutta mikään muu ei mielestäni olisi edes toiminut. 

Elokuva on loistava vertauskuva sotakiimaisesta jo valmiiksi ihanteensa unohtaneesta valheessa elävästä että pystyynkuolleesta Euroopasta, joka on pysähtynyt paikoilleen ulkokultaisuuteensa. Vertauskuvallisesti Madame Europa tukehtuu kuolatessaan verta ja alleen laskien tykkien jylyn jo kaikuessa korvissa. 

Jussi Parviainen muuten erinomaisessa roolissa vallankumouksen aaveena. Vanhaa kunnon Jussi-huutoa. En muista koska viimeksi nähneeni häntä näyttelemässä. 

Elokuva itse vaan vaatisi kyllä monta katselukertaa avautuakseen kaikilta vivahteiltaan tai edes tarinaltaan.