Sotaveteraanin takki (runo)

Sattumalta muistin tänään.
Jo joskus kauan sitten,
eräänä päivänä,
tapasin sotaveteraanin tyttären.
Sain häneltä isänsä takin,
hän oli jo sitä heittämässä lumppukeräykseen.
Näin elämässä vain käy,
se, mikä joskus oli arvokasta
ei ole sitä enää.
Eihän se takki muodinmukainen ollut,
kaukana siitä,
sotaveteraanin kuitenkin.
Kokokin kuulemma vastasi.
Veteraanin sodat oli jo sodittu
ja ikilepo koittanut.
Takkikin sopi minulle mainiosti.
Minun taisteluni jatkuvat yhä,
elleivät loputtomiin.
Loppua en onneksi määrittele itse.