Kirja-arvio: James Bowen - Katukatti-Bob - Kissa joka muutti elämäni

 

Kirjastossa oli jonkinlaiset kissaviikot ja nappasin tämän takavuosina hyvinkin suositun kirjan mukaani. Minähän olen itsekin suuri kissojen ystävä ja kissa on muuttanut omankin elämäni. 

James Bowen oli ex-narkkari ja katusoittaja, kunnes eräänä päivänä Bob-kissa tuli hänen elämäänsä jäädäkseen. Sinänsä kohtaaminen kuin saduista. Kaksi reppanaa yhdistää voimansa.

Kirja on jo yli kymmenen vuoden takaa ja siinä ajassa James ehti retkahtaa Bobin kuoleman jälkeen ja olla hetken rikas ja kuuluisa. Bob jäi auton alle, kuten katukatille kai sopiikin, ettei piikkiä saanut.

Kissathan valitsevat usein itse oman ihmisensä, jos vain saavat siihen mahdollisuuden. Bobinkin tapauksessa. Minunkin kissa kun tuli, niin se heti otti omakseen. Molemmat olimme sopeutumattomia ja kai kissa aisti sen. 

Kissa tuo myös vastuuta, se on ruokittava, jos ei nyt raitistuminen, niin ainakin vähentäminen tulee väkisin eteen. Sen kissan palvelusta tulee pikkuhiljaa täysin normaalia. Älykkäitä eläimiä, kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavat palvelijoilleen. Tosin tämä Bob vaikutti jo poikkeuksellisen älykkäältä.

Katukatti-Bob on myös tarina siitä, kuinka jotkut ihmiset ovat näkymättömiä, kuten katusoittajat ja varsinkin Ison Numeron myyjät, mitä hommaa Jameskin teki tultuaan savustetuksi ulos katusoittajan hommista kateellisten toimesta. 

Ison Numeron ovat sellaisia välttämättömiä pahoja, joita ei huomata. Vähän feissareita ja kerjäläisiä ylempänä. Joitakin he vielä ärsyttävät. Mutta kannattaa ottaa kissa mukaan, niin johan tulee lepertelijöitä. Kuten tässä Bobin tapauksessa. Hänhän on kirjan varsinainen sankari.

Mutta palatakseni kirjaan. Tästähän tehtiin montakin kirjaa. Ja eläinjutuille on aina markkinansa. Harva vihaa eläimiä toisin kuin ihmisiä.