Kirja-arvio: Juha-Petteri Kukkonen - Kaurakuningas: Mies, joka sai tissipicejä!

 

En yleensä lue bisnesmiesten elämäkertoja, elleivät he jotenkin poikkea massasta, kuten Carl Danhammar, Vesa Keskinen, Topi Sukari tai Pekka Herlin.

Sellaiset spandex-pöksyillä varustetut pyöräilevät viideltä aamulla heräävät maratoonarit eivät kiinnosta, ne rakastavat enemmän lukuja kuin elämää ja jakelevat vain potkuja. Minua eivät kiinnosta kuka on tienannut eniten, ei sitten yhtään.

Juha-Petteri Kukkonen alias Seiskasta tuttu Kauramiljonääri kuuluu mielenkiintoisiin. Seiskan perusteella hänellä tuntuu olevan aina jotain naisjuttuja ja käräjilläkin niiden kanssa. Oikein muuta en miehestä tiennytkään. 

Kukkosen ja Ville Kormilaisen kirjoittama elämäkerta Kaurakuningas on ihan luettava kirja. Kukkonen kertoo avoimesti itsestään. Maalaispoikana hänellä oli jo pienestä pitäen halu päästä suurempiin ympyröihin, tulla joksikin, vaikka koulu ei sujunut. Kiitos suomalaisen vähättelykulttuurin ja ilottomuuden, joka tappaa elämän ulos suurimmasta osasta kansaa. 

Mikään ryysyistä rikkauksiin -mies hän ei kuitenkaan ole vaan vakavaraisesta yrittäjäperheestä.  Ukolla on ollut loistava pelisilmä. Miljonääriksihän hän ei varsinaisesti tullut perhefirmallaan, joka oli lähes konkurssissa vaan myymällä sen. Isot korporaatiot kun ostavat pois markkinoilta kaiken innovatiivisen.

Kiitosta täytyy antaa ukolle rehellisyydestä alkoholinkäytön suhteen ja naissekoilujakaan ei jätetä käsittelemättä. Härskejä ovat naiset. Rahaa ruinataan ja intiimialuekuvia lähetellään. Edes veljesriitaa hän ei peittele. JP ei ole puhunut toisille veljestään vuosiin ja tuskin puhuu. Olihan hän antamassa potkuja omalle veljelleen.

Nyt Kukkonen sanoo elävänsä tosin seesteisempää aikaa muun muassa enkelisijoittajana. Hei. Minä haluan myös enkelisijoittajan tai oikeastaan enkelimesenaatin. Saa ottaa yhteyttä.