lauantai 12. syyskuuta 2009

Haetaan edustusvaimoa tai sille sopivaa miestä


Joltain kanavalta, en tietenkään muista miltä, alkoi sarja hylätystä edustusvaimosta, joka kokoaa elämäänsä uudelleen. Tai sitä elämää, mitä sen jälkeen on, kun mies lähti.



Sinänsä mielenkiintoinen tilanne rakentaa itsensä uudelleen, jos osaa minuutta ei ole ollut tai se on päässyt katoamaan. Mutta miten sitä pystyy itse enää rakastamaan, jos itseään on rakastettu joskus kauan sitten. Minkälaisia lapsia jatkaa elämää. Rakkaudettomuutta?



Olen aina ihmetellyt sitäkin asiaa, miksi joku suostuu elämään jonkun toisen elämän tai oikeastaan aseman vuoksi. Suostuu olemaan samanlainen kaluste, kuin antiikkiset Ming-kulhot.



Naiset ilmoittavat kaipaavansa rakkautta, mutta silti osa on valmis elämään siirrettävänä kalusteena mahtimiehen elämässä. He suorastaan hakeutuvat mahtimiesten pariin. Tuskin mahtimiehet itse joutuvat tekemään työtä palkintovaimonsa eteen.



Yleensähän edustusvaimoja on totuttu pitämään onnettominan kauniina kuorina. Epäilenpä, ettei sekään aina pidä paikkansa. Osa saattaa olla hyvinkin päämäärätietoisia ja saada elämänsä nautintoa pinnallisuudesta. Eivät kaikki tarvitse syvää ajatusta tai tunnetta.



Yleensä on myös ajateltu, että palkintovaimot vaihdetaan nuorempaan tarpeen vaatiessa. Toisaalta esim. Matti Vanhanen on löytänyt edustavan Sirkka Mertalan rinnalleen.



Missä tälläiset pariskunnat tapaavat? Seiska-lehden kutsuilla, vai onko netissä joku palsta edustusvaimon hakuun? Tekevätkö ne diilin kauneuden ja nuoruuden myymisestä sopivaan hintaan vai tietävätkö molemmat heti, mikä homman nimi on?



Epäilenpä, että edustusvaimoja kasvatetaan paremmissa piireissä samaan tyyliin kuin johtajia. Saman elintason säilyttää tekemättä mitään. Kirjallisuudessa turhautuneista edustusvaimoista on esimerkkejä yllin kyllin.Yleensä ne jossain vaiheessa hommaavat rakastajan ja kuolevat lopussa onnettomasti. Rangaistus jo muutenkin vankilalta tuntuvan elämän takia.



Syvemmin ajatellen, mitkä ihmisten motiivit ylipäätään ovat parinmuodostuksessa? Nykyisin useimmissa suhteissa on ainakin alussa kyse rakkaudesta, mutta tuo rakkaus hiipuu, paitsi joillain onnellisilla.Osa on minulle suoraan sanonut, että ei osaa olla yksin. Silloin riittää, että joku on.



Entäpä edustusmiehet, onko heitä? Madonnalla on oma Jesuksensa ja valtaosin edustusmiehet taitavatkin olla vanhempien naisten toypoikia. Tai sitten poliitikonaisten hiljaisia "rouvia".



Mutta kyllä nuoremmatkin naiset valitsevat poikaystävänsä tämän ulkoisen aseman tai ulkonäön vuoksi. Vanhemmiten ei ehkä niinkään. Tai siltä ainakin tuntuu, kun vanhempia pariskuntia seuraa.



Loppujen lopuksi edustussuhteissa on lähinnä kyse asemasta ja sen näyttämisestä. Ei tämä mikään mielet räjäyttävä uusi analyysi tietysti ole. Kysymys vaan jää, että meillä on vain yksi ihmiselämä. Miksi elää sitä sellaisen takia, mikä katoaa?

---------------------------------------------

Yritin tehdä tätä uutta onnellisuustestiä, mutta ei siitä mitään tullut. Haluan faktaa pöytään eikä mitään onnellisuuspöytiä. Olenko onnellinen vai en? Onko se niin vaikeaa olla kertomatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe