Vaikea rakkaus

Ihmissuhdeasiat ovat olleet aina minulle vaikeita, puhumattakaan rakkausasioista. Monesti on takkiin tullut.

Itse en ole rakkausasioissa onnistunut oikein koskaan, omasta sitoutumisestani huolimatta suhteeni eivät ole kauaa kestäneet. Harvemmin kysymys on ollut omasta itsestäni, sillä olen ollut lämmin ja välittävä ihminen. Paitsi ehkä näiden vastapuolieni mielestä. En oikein enää tiedä, millä tavalla sitä pitäisi käyttäytyä, sillä kaikki yritykseni ovat osoittautuneet turhiksi.

Tietyssä vaiheessa rakkaus alkaa tuntua turhalta. Miksi kiusata itseään, vaikka tietää edellisten kokemusten perusteella, ettei hommasta tule mitään? Silti ihminen on sillä tavalla väärin rakennettu, että sitä sortuu kerta toisensa jälkeen ihastumaan, puhumattakaan rakastumisesta. Saisipa sitä voimaa vain olla omissa oloissaan, ettei tarvitsisi itseään aina haavoittaa.

Itselläni on ollut joitakin vakavammaksi luokiteltavaa suhdetta elämässäni. Näin jälkeenpäin ajateltuna oikein yhdestäkään ei ole ollut hyötyä, muuta kuin sen tosiasian toteamisessa, että ihmissuhteissa aina toinen voittaa ja toinen häviää. Itse olen useimmiten ollut se häviäjä. Joskus olisi kiva tietää, miltä voittajalta tuntuu.

Elämä on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on rakkaus....Olisi kiva vielä joskus löytää se oma Yoko Ononsa...tällä hetkellä se vain tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta...