Oscareita odotellessa

Tänä yönä jaetaan sitten taas Oscarit, nuo kullalla silotellut unelmien mittarit. Tulisivat neloselta suorana, mutta enpä taida jaksaa valvoa edes vaikka välillä unensaanti vaikeaa onkin. Varsinkin kun ehdokaselokuvista yhtään nähnyt. Clint Eastwoodin Kirjeitä Iwo Jimalta voisi kyllä kiinnostaa, kun tapahtumat on kerrankin kuvattu hävinneen osapuolen kannalta, vaikka en nyt millään tavalla kannata äärimmäisen julmaa Japanin imperiumia toisen maailmansodan ajalta.

Elokuvapalkinnoissa on se hullu puoli, että niissä harvoin voittaa oikeasti paras elokuva. Kaikki muut palkinnot voi voittaa, mutta ei parhaan elokuvan palkintoa. Samalla tavalla eräitä huippuohjaajia on jätetty palkinnoitta. Kaikkihan tietävät, että Hitchcock ei koskaan voittanut Oscaria parhaasta ohjauksesta. Saa nähdä tekeekö Scorsese sen nyt. Johtuisikohan siitä, että kukaan ei niin kateellinen toiselle taiteilijalle kuin toinen taiteilija. Tai sitten on vain suututtanut paria tuottajaa liikaa.

Tavallista tallukkaa on minussakin sen verran, että onhan sitä glamouria aina mukava katsoa, varsinkin kun tietää, että kukaan ei ole oikeasti onnettomampi kuin maailmantähti mikäli on muistanut Seiskansa lukea. Silloin sitä arvostaa omaa tavallisen tylsää elämääkin hiukan enemmän.  Vaikka taitaahan sitä jokainen ihminen hiukan ajatella, että jospas minä olisin siinä enkä kotisohvallani.