Keisarinvaalit käynnissä

Jos kotimaassa politiikan kiinnostavuus on mitä on ajoittain, niin maailmalla politiikkakin on suurta. Paraikaan valitaan Amerikassa maailmalle uutta keisaria eli presidenttiä. Tähän mennessä on käynyt niin kuin odotettavissa on ollut. Peli on demokraattien jäsentenvälinen.

Presidenttiä taidetaan valita jo nyt. Obama tai Clinton. McCainilla ei liene realistisia mahdollisuuksia, vaikka sotasankari Vietnamista onkin, toisin kuin kaksi edellistä presidenttiä, jotka välttelivät Vietnamiin joutumista viimeiseen saakka. Täytyy tosin myöntää, että ainakaan lukemani perusteella Obaman ja Clintonin teesit eivät eroa kovinkaan paljon toisistaan. Mutta sehän on sama homma muissakin länsimaissa huippupoliitikoilla.

Ja sodastahan vaaleissa muuten onkin kyse. Tai kuka sodan Irakissa nopeimmin lopettaa ainakin amerikkalaisten osalta. Samoin näyttää siltä, että presidentti on sitten vihdoin Amerikassakin jokin muu kuin vanhempi valkoinen mies. Tosin niinhän Bill Clintoninkin piti hävitä vaalit ja kuitenkin ne voitti aikanaan. Niin katoavaista taitaa olla maallinen kunnia, ettei Billin kampanja-avusta ole ollut Hillarylle ratkaisevaa hyötyä.

Amerikassa kaikki voi muuttua nopeasti toisin kuin Suomessa lukuun ottamatta Elisabet Rehniä silloin 90-luvulla. Ja onhan Amerikassa mafiankin voimin leivottu presidenttejä ja kiristetty FBI:n Hooverin toimesta. Joten eivät presidentit sielläkään kaikkivoipaisia ole, vaikka muuta maailmaa pomputtavatkin.

En tiedä, kuinka hyvin itse olette seuranneet vaaleja, mutta ainakin omasta mielestäni Obaman meriitit näyttävät kapoisilta Hillaryyn verrattuna. En oikein hahmota, mistä mies on putkahtanut. Sitäpaitsi amerikkalaisethan tykkäävät perhedynastioista vallankahvassa, kun kuninkaallisia ei ole.

Eivätkä kai punaniskatkaan ole sanoneet viimeistä sanaansa. Harvoinhan kaupunkilaisten suosikit tuntuvat voittavan Amerikassa. Siellä taidetaan kärsiä keskustapuolue-ilmiöstä, kun kaupungeissa ei äänestetä. Tai siis ne eivät äänestä, keiden pitäisi.

Amerikassa muuten jokainen ehdokas tuntuu hokevan että nyt luodaan uutta Amerikkaa. Yleensä supervallan realiteetit ja oppositiossa olevan puolueen jarrutus imee ainakin kaikilta sosiaalisilta uudistuksilta mehut.

Jos Amerikassa käydään sentään kahden puolueen kesken vaaleja, niin Venäjällä Putinille valittiin seuraaja vanhan kunnon tsaarin valinnan malliin. Medvejev oli niin varma voittaja, että Pohjois-Koreassakin tulisi ottaa oppia. Sanottiin Jeltsinin ajoista mitä tahansa, niin se taitaa jäädä ainoaksi demokratian kaudeksi Venäjällä. Medvejev tuntuu länttä miellyttävämmältä versiolta Putinista. Ja kielitaitoisemmalta. Venäjä on niitä maita, joista oli kiva tietää, kenellä tai millä valta on.

Politiikasta puheenollen. Vanhasen casesta annettiin nyt sitten myös käräjillä tuomio. Olen yhä sitä mieltä, ettei kenenkään yksityiselämä (varsinkaan rakkaus- tai seksielämä) kuulu julkisuuteen, jos ei sitä itse halua.Oli sitten pääministeri tai tavallinen talliainen. Tuntuu huvittavalta väite, että ko. suhteella olisi jotain vaikutusta Vanhasen tehtävien hoitoon. Ja sen takia muka sitten kaikki saisi julkaista. Pitääkö Suomen lehdistöstä leipoa väkisin ulkomaiden keltaista lehdistöä. Olkaamme tyytyväisiä, että valtaosin täällä uutisoidaan asioista asiallisesti.

En sitten tiedä, kenen tirkistelynhalusta Ruusus-uutisoinnissa on kyse. Ei ainakaan kansalaisten. Ranskassahan Sarkozy on levitellyt yksityiselämäänsä edeltäjiään enemmän ja saanut ranskalaisten vihat niskoilleen. Tosin minun mielestäni on ällöttävää hyvän perheenisän leikkiminenkin, jos samaa aikaan pitää kakkosvaimoa niin kuin Mitterrand. Mutta Ranskassa kai asioista ajatellaan käytännöllisemmin.

PS. Itsekin tulin lupautuneeksi paneeliin lapsille ja nuorille järjestettävään Vaikuttaja-päivään. Vielä en tiedä, mistä pitäisi paneloida, mutta eiköhän tuo selvinne vielä.

Ja hyvää naistenpäivää naisille, jos en kirjoittele lauantaita ennen. Naisen kosketuksella ja sanoilla on ihmeellinen voima.