Homo-Mannerheim ja muita uutisia

Nyt sitä ollaan takaisin Vantaalla Heinäveden reissulta. Tosiaan tuli fyysisiä töitäkin tehtyä. Lumenluonti osaa kyllä olla raskasta. Ei ihme, että moni on tuupertunut lumilapion ääreen. Keikkuminen aitan katollakin toi asiaan lisäjännitystä. Nikkaroin myös saunan oven kuntoon ja lämmittelin saunaa ja sellaista.

En tiedä, onko tämä taas ikäkysymys, mutta olen löytänyt sisäisen nikkarini. En ole mikään ammattimies, mutta kohtuullinen niillä resursseilla, jotka luoja on minulle antanut. Maalla rauhoitti myös hiljaisuus ja lumi. Että lunta voikin kaivata, kun sitä ei ole, tai se on lähinnä kengät kastelevaa loskaa.

Lisäksi mökistä löytyi paljon mielenkiintoista luettavaa. Eritoten minua miellytti OHO-lehden otsikko Esa Tikkasen vaimon haastattelussa "Minun pitäisi antaa Esalle enemmän huomiota". Olipas hyvin sanottu ;) Samoin löysin jonkin 70-luvulta olevan Valitut Palat -kirjan, jonka teemana oli erikoislaatuiset asiat. Varsinkin tulevaisuusvisiointi voi jo 30 vuodessa muuttua tosi hassuksi.

Kirjoitelluksi ei nyt tullut. En ollut oikein kirjoitustuulella. Mielummin vietin senkin ajan vanhempien parissa, kun seuraavan kerran näkee todennäköisesti vasta kesällä.

Pitkät bussimatkat ovat myös oivallisia bussimietiskelyn paikkoja, kuten Neiti A sanoo. Hän kun harrastaa mietiskelyä ja muita itämaisia rauhan lähteitä. Pitkän matkan bussikuskitkin ovat leppoisia savolaisia, eikä ärtsyjä ja kireitä pk-seudun kuskeja. Mutta miksi, oi miksi, lasten täytyy aina nahistella keskenään bussissa.

No, itse otsikon asiaan nyt. Sen verran maallakin seurasin uutisia. Lähinnä luin Karjalaista. Tämä Mannerheimin homous-episodi valloitti median sydämet eduskunnan seksikohun jälkeen. En ole ko. animaatioelokuvaa nähnyt, enkä niin ollen rupea sitä enemmän kommentoimaan.

Huvittaa vain, että mikä uutinen Mannerheimin homousepäilyt nyt olivat. Siitähän on puhuttu jo aiemmin. Ja mitä väliä sillä on, oliko Mannerheim homo vai ei. Eihän hän kuitenkaan pikkusormi pystyssä joukkoja komentanut. Suomessa ollaan niin vapaamielisiä, mutta kun instituutioita tuuletellaan, niin sitten Kristilliset ja muut omasta mielestään ainoat oikeat isänmaalliset heräävät koloistaan. No, toisaalta on kyllä vaikea kuvitella, että marski sentään korsetissa kekkuili. Jaahas,  saa nähdä, miten tulevassa Mannerheim-elokuvassa hänet kuvataan.

Sitäpaitsi ei Mannerheim ole mikään koko kansan sankari, niin kuin lehdissä kirjoitetaan. Vielä jokin aika sitten Mannerheim oli joillekin lahtarikenraali. Mannerheim tosin pelasti Suomen, se on varma. Venäjän armeijassa palvellut Mannerheimi tiesi, että jos Leningradiin olisi hyökätty, eivät sitä venäläiset olisivat antaneet anteeksi. Ja niin olisi jäänyt saamatta rauha siinä vaiheessa, kun rintama oli jo murtumispisteessä.

Toinen mieleenjäänyt oli mäkihyppääjä Harri Ollin jupakka. Mielestäni ajojahti oli varsin kovaa häntä kohtaan. Synnitön heittää ensimmäisen kiven. (Varsinkin urheilutoimittajat). Jokainen törttöilee joskus, ja katuu niitä muutenkin katkerasti myöhemmin. Ei siinä tarvitse enää muita julkisia tuomioita. Suomalaiset ovat kovia tuomitsemaan, mutta eivät silti osaa ottaa anteeksipyyntöä kunnolla vastaan. Ollikin on kuitenkin vasta hädintuskin parikymppinen kaveri. Raikulimäkihyppääjä Matti Nykänen on taas kuntoutunut veteraanimäkihyppykisoihin. Hyvä homma.

PS. Ai niin. Ostin uudet farkut. Oletteko koskaan huomanneet, miten järjettömän vaikea on löytää kunnon housuja itselleen. Aina ne ovat liian lyhyet tai pitkät.

Ohessa myös vanhempien kissa sekä tietenkin maitolaituri.