Paskoja kaupunkeja (onko niitä?)

Sunnuntaina alkoi telkusta Subilta Ari Peltosen Paskareissu. Ihan kivasti ohjelma alkoi ja oli positiivinen yllätys, vaikka kukapa Arin suoraviivaisesta tyylistä voisi olla pitämästi. Tykkään siitä, että se ei halveksi ihmisiä, vaan heittäytyi täysillä huopatossukylienkin kulttuuriin. Ohjelman ideana on vierailla sitä tietämättömille Suomen ikävimmissä kaupungeissa. Siis paskoissa kaupungeissa.

Paska kaupunki -termin brändännyt Kauko Röyhkä muuten ei taitaisi uskoa, mihin se eka paska kaupunki Oulu on 80-luvun alusta muuttunut. Taitaa olla Suomen suosituin paikka tätä nykyä, ainakin väestönkasvun perusteella. Ainakin itse tykkään Oulun keskustasta, vaikka en siellä vähään aikaan ole käynytkään. Eri-asia on, onko teknologiaonnela kaikkien onnela.

Ekana matkattiin Peltosen ohjelmassa silti Kouvolaan. Ajeltiin karvanoppien kera ja tutustuttiin yöelämään. Luvassa on vielä tukku suomalaisia kaupunkeja, jotka jokainen osaa arvata aika hyvin etukäteen. Uskaltaisin arvata, että listalta löytyvät Vantaa, Pori, Riihimäki ja Pieksämäki.

Mistähän muuten johtuu, että jotkin kaupungit ovat automaattisesti paskojen kaupunkien maineessa, vaikka eivät todellisuudessa eroa muista kovinkaan radikaalisti. Kotikaupunkini Vantaa on saanut kuulua näihin kyseenalaisen kunnian omaaviin kaupunkeihin. Vaikka kaupunkiin rakennetaan ratoja, teitä ja palkittuja kaupunginosia. Kouvolakin on minusta ihan jees kaupunki, sen verran tuli tutustua siihen armeija-aikoina ja sen jälkeenkin. Joskin vähän unelias paikka se on. Helsinkiä taas ei pidetä paskana kaupunkina, vaikka siellä viedään asunnottomilta postitalon kulmalta se on ainoa lämmin ilmanvaihtohormikin.

Niinpä, olisi kiva päästä kansalaisten pään sisään tutkimaan paskan kaupungin määrettä. Luulisin, että paskaksi kaupungiksi pääsee, kun on riittävästi lähiöitä, seitkytlukulainen keskustan arkkitehtuuri ja tarpeeksi nuhjuisia ihmisiä kaupungin päästraadaa täyttämään. Työttömyyttä, viinaa ja lumihankea siis.

Aktiviteettejakaan ei saisi olla karvanoppa-ajeluiden ja kauppojen alennusmyyntien ja RAYn peliautomaattien lisäksi. Poliisi-tv:n poliisin matkassa-osuudessa pääsee hyvin käsiksi vähemmän mukavaan arkitodellisuuteenkin.

Paskojen kaupunkien paskuus myös maksimoituu kuluvan talven kaltaisina sateisina ja pimeinä iltoina. Kuka voi nauttia elämästä loskan seassa ainoa päämääränään kerrostalokaksioon sisään pääseminen?

Paskat kaupungit tuntuvat olevan myös rautateiden risteyskeskuksia. Mistähän moinen johtuu? Onko vaikeampi kiinnittyä kaupunkiin, kun junallakin kerran pääsee helposti pois. Vai levittävätkö junat epidemiaa kaupungista toiseen?

Mutta, mutta... lähtisin kannustamaan julkisesti leimattujen paarialuokkaan tuomittujen kaupunkien asukkaita omien kaupunkiensa markkinamieheksi. Hesarin Nyt -liitteessähän olleessa jutussa oli vaikea löytää vantaalaista, joka uskaltaisi myöntää olevansa vantaalainen. Mitä häpeämistä omassa asuinpaikassa muka on? Häntä pystyyn vain. Otetaan esimerkiksi Hämeen-Anttiloiden pariskunta, jotka kehuvat aina julkisuudessa Vantaan Mikkolaa asuinpaikkanaan. Se on jo aika hyvin, koska en itse siellä asuneena siihen kyllä valitettavasti pystyisi.

Ikävyyden ja paskuuden määrittää ihminen itse omassa päässään. Ajatelkoot muut mitä lystäävät. Itse asun mielelläni paskoissa kaupungeissa, ei eirat kiinnostaisikaan.

Tosin sen Mika Häkkis-pylvään voisi vetää nurin sieltä Martinlaakson parkkipaikkojen kulmasta. Edes Häkkinen sitä tuskin kaipaa, kun ei ole sitä varmaan edes eläessään nähnyt. Tuskin edes käynyt Vantaalla sitten 90-luvun alun.

PS. Kansainvälinen olympiakomitea on todistanut uskottavuutensa olevan olematon nöyristellessään Kiinan edessä siinä missä kaikki länsimaatkin. Aikanaan boikotoitiin kisoja vaikka mistä syistä, mutta nyt kaikki painelevat tyytyväisenä Pekingiin ilman mitään boikotointeja. Hyväksytään sitten saman tien dopingnkin. Money talks, bullshit walks.

Sitten myös blogi-asiaa. Minua ihmetyttää kaikissa lehtijutuissa blogien vähättely. Ikään kuin blogien pitäisi olla jotain suurta journalismia. Kyseessähän ovat yksittäisen ihmisen mielipiteet ja elämä. Blogeja kyllä siteerataan innokkaasti, jos kyseessä on julkkis. Jos joku haluaa kirjoittaa käsitöistä, niin ei se minun elämästäni ole millään tavoin pois.