Syntiä, syntiä

Tämän päivän Hesarissa oli pikku-uutinen, että Vatikaanissa ollaan pohdittu kuolemansyntejä ja perisyntejä uuteen uskoon. Tai siis päivitetty vanhaa listaa. Vanhoja kuolemansyntejä ei olla toki hautaamassa. Eikä ole syytäkään, ihan toimiviahan ne ovat vieläkin. Muistutukseksi ne vanhat synnit 1000-luvulta Danten mukaan olivat: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, kohtuuttomuus ja irstaus.

Katolisen piispan mukaan uusia kuolemansyntejä ovat: ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, ylenpalttisen vaurauden kerääminen, köyhyyden aiheuttaminen, huumekauppa ja huumeiden käyttö, moraalisesti kyseenalaiset kokeilut, ihmisen perusoikeuksien rikkominen. Sekä lisäksi abortti ja pedofilia. Viimeksi mainittu katolisen kirkon yhteydessä tuntuu järkevältäkin maininnalta.

Taas täytyy sanoa, että ajat ovatpa muuttuneet tarkemmiksi. Yleiset kohtuuttomuudet eivät uppoa, vaan synnit on yksilöitävä. Ja hyviähän nuo päivitetyt synnitkin toisaalta ovat. Geenimanipulaatiosta on vaikea mennä sanomaan, jos sillä vaikka joitain sairauksia pystytään parantamaan. Ja ei kai maailman yhä kasvavaa väestöä kohta ruokita muulla kun teknologian ihmeillä.

Jos noita syntejä ajattelee, niin valtiotasolla kaikki länsimaat tekevät räikeää syntiä. Ja kehitysmaat rikkovat sitten ihmisen perusoikeuksia diktatuureineen. Abortistakin tietysti ollaan montaa mieltä, onko se syntiä vai ei. Köyhyyden aiheuttaminen on kyllä hyvä veto, se kun johtuu toisten ylenpalttisen vaurauden keräämisestä. Huumekauppa on synti suurimmasta päästä, mutta huumeiden käyttö on addiktio siinä missä alkoholin käyttökin. Ja tuo yhtä paljon murhetta maailmaan. Hmm, moraalisesti kyseenalaiset kokeilut, mitähän se mahtaa tarkoittaa. Jotain transsuilua vai? Ihmisen perusoikeudetkin voi käsittää monella tapaa, saako toteuttaa itseään vai ei. Itseään ei välttämättä saa erisyistä johtuen toteuttaa demokratiassakaan.

Palataan sitten sitten Danten listaan. Pirun hyviä ovat, vaikka sana ei taida sopia aiheeseen. Mikään ei ole inhottavampaa kuin ylpeät, itseään täynnä ovat ihmiset. Vuosisatainen riesa. Ja kateus, tuo perisynti asuu jokaisessa, vaikka sitä hillitä pystyykin. Ihminen kun ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on, vaan aina jollain toisella on parempaa. Ja viha, siitä lähtee lähtee pahuus itse. Joko siitä, että saa toisen vihaa ja siirtää sitä eteenpäin. Tai vihaa sitä pyytämättäkin. Laiskuus, mitä se on. Henkinen laiskuus on mielestäni laiskuutta. Sellainen lammasmainen asioihin alistuminen. No, ahneus taas löytyy aika hyvin tuosta uudestakin listasta. Kohtuuttomuus, hyvin sanottu, kohtuuton voi olla niin monella tapaa, jopa kuolemansynneissäkin. Ja irstaus, viime vuosituhannen alussa kai kaikki seksikin oli irstautta. Vaikeampi sanoa enää. Mutta kohtuuttomuuteen tuo irstailukin saattaa mennä.

Siinä sitä listaa. Itselläni ei taida tulla enempää syntejä mieleen. Ihmiset taitavat ottaa synnit kovin eri tavalla. Mikä toiselle ei aiheuta mitään tunnontuskia, on toiselle tuskallinen taakka. On tietysti hyvä, että ihmisillä on jonkinlainen sisäänrakennettu etiikka, mikä on hyväksi ja mikä ei. Siinähän se ongelma menee, kun kaikki vain käyttäytyisivät omasta mielestään vähemmän synnillisesti.

Ihminen itsehän määrittää loppujen lopuksi, mikä on hyvää itselleen. Ja mikä on sitä pahuutta. Vahvasti nämä synnit ovat ihmiseen rakennettu, kun aina mietitään päivittäisessä puheessakin, että nyt tämä on sitä syntiä, kun vaikka tämän suklaapatukan tästä ostan.

Tosi synti asuu ihmisessä paljon syvemmällä, sellainen mikä satuttaa ja tuo pahuutta. Sanonta vanhat synnit on aika osuva, sellainen pysyvä ominaisuus, mitä ihminen ei kykene itsessään muuttamaan.