Suojelijat (turvattomuutta)

Tänään Neloselta alkaa uusi draamasarja Suojelijat, joka kertoo käsittääkseni vartiointiliikkeen työntekijöistä. En tiedä, istahdanko tv:n ääreen, mutta hyvän kirjoituksen aiheen aiheesta taas saa. Turvattomuus on niitä asioita, jotka ainakin ihmisten mielissä lisääntyvät, vaikka turvallisuuspalveluyrityksiä ja apua yhteiskunnan taholta on saatavissa enemmän kuin koskaan.

Mistähän turvattomuuden tunne syntyy? Elämän epävarmuudesta ylipäätään epäilisin. Sekä kaikesta koetusta. Yksi negatiivinen kokemus pysyy kauan mielessä. Eipä sekään tieto ketään lohduta, että kadulla saa lojua, eikä kukaan välttämättä tule auttamaan, kun luulee pultsariksi tai narkkariksi. Ikään kuin heilläkään ei olisi oikeutta saada apua.

Työni puolesta olen lukenut jos jonkinlaista turvallisuustutkimusta ja turvallisuustalkoota. Mikään ei tunnu purevan, ihmiset tuntevat toisin kuin tilastot kertovat. Tilastojen mukaanhan Suomi ei ole ratkaisevasti sen turvattomampi kuin ennenkään. Pelottavammiksi koetaan asemat ja liikkuminen ylipäätään pimeän aikaan. Täytyy myöntää, en itsekään tunne oloani kovinkaan turvalliseksi yksinään pimeällä asemalla. Eniten ihmiset pelkäävät summittaista väkivaltaa, vaikka tilastojen mukaan piestyksi joutuu todennäköisemmin kotona ja tutun ihmisen tekemänä.

Ihmisten turvattomuuden tunteella rahastetaan surutta. On kaikenlaista turvalaitetta ja turvallisuusyritystä. Kaupassa kuin kaupassa päivystävät vartijat ja junissa partioivat myös vartijat (jotka tosin ovat kadonneet lähijunista alun innostuksen jälkeen). Hyvä niin, että varauduttu on. Mutta niitä ihmisiä, keitä vastaan suojaudutaan, ei muuksi muuteta vartijoilla tai edes lisäpoliiseilla. Summittaisesti väkivaltaisten ihmisten pahoinvointi lähtee niin syvältä, että jos joku keinot keksisi heidän auttamisekseen niin paljon saisi.

Tänään tein töissä tiedotteen Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksen saamasta palkinnosta ministeriöiltä turvallisuuden lisäämisestä. Meni kyllä oikeaan osoitteeseen. Turvallisuutta parannetaan parhaiten auttamalla ihmisiä, eikä voimalla estämällä. Varsinkin kun auttajat itse saavat pelätä väkivaltaa asiakkaidensa taholta.

Mutta, mutta... turvattomuutta kyllä lietsotaan ylenmaallisella rikosuutisoinnilla. Onko ihme, että ihmiset pelkäävät, kun lehdissä on aina vain yksityiskohtaisempia tarinoita yhä raaemmista rikoksista.

PS. Sitten taas kevyemmälle osastolle. Euroviisuihin lähtee Suomesta taas heviä. Teräsbetonista on suomalaisen vaikea olla pitämättä. Sen verran ylpeää miehistä uhoa pojista lähtee. Mitenhän on vain eurooppalaisten laita. Lordi oli sellaista yleismaailmallista hömppää. Teräsbetonia ymmärtääkseen täytyy olla suomalainen tai edes suomenmielinen.

Nyt sitten viimeisetkin taloudet ovat "digiorjuudessa", kun analogia siirtyi historiaan. Itseltäni pääsee helpotuksen huokaus. Digisekoilut saisivat vihdoin loppua. Ja ohjelman taso nousta lukuun ottamatta Yle Teemaa. Lisäksi olemme saaneet musiikkikanavankin Voicen myötä. Mutta missä on se televisiotaivas, mikä meille luvattiin? (Vieläpä ilmaiseksi). Mutta Sulevi Peltolan mainokset ovat kyllä mainioita. Digi, digi, digi.

Yksi positiivinen yllätys televisiossa on ainakin Uutisvuoto. En ollut aikoihin katsonut sarjaa, mutta nyt kuin katsoin, niin se on kuin uudestaan syntynyt. Varsinkin se iso partainen mies on hauska.