Brunssilla Ameriikan vieraan kanssa

Tänään olin brunssilla eräässä tunnetussa helsinkiläisessä hotellissa, vai mikä se hieno sana olikaan pitkitetylle aamupalalla, erään Usassa työskentelevän kollegani kanssa. Olin jonkin verran väsähtänyt pitkäksi vierähtäneen viikonlopun jälkeen, mutta en antanut sen häiritä.

Oli mielenkiintoista kuulla, että miten isossa maailmassa, missä kaikki on isompaa, myös mediakin, miten kaikki toimii. Kivalla tavalla hän laittoi puheessaan väliin englanninkielisiä sanoja. Mutta Los Angelesissa ei puhuta suomea, vaikka sinne on nykyisin tunkua kotimaastamme.

Eräässä vaiheessa tuli puhetta menestymisestä ja epäonnistumista. Usassa pidetään luonnollisena, että yhdestä kerrasta ei ole pakko onnistua. Voi ottaa takapakkia useamminkin kerran, eikä sinua pidetä menetettynä tapauksena.

Usaa, jota pidetään menestymisen kulttuurina jos mitä, voi epäonnistua. Kunhan ei luovuta. Henkilökohtaisen konkurssinkin voi tehdä, eikä tarvitse olla loppuikää velkavankeudessa niin kuin Suomessa, jos bisnekset eivät suju.

Senkin hän kertoi, että Usassa merkitsee paljon se, millä alueella asuu. Suomesta voi lähteä, vaikka lähiöstä juttukeikalle, eikä se kiinnosta ketään, missä asut. Usassa varallisuuserot ovat Suomea suuremmat, että jos mitä paremmalla alueella asut, sitä enemmän vaikutusvaltaa sinulla täytyy olla.

Sellainenkin tieto tuli Ameriikasta, että kun Suomessa uhotaan nyt joka puolella paperilehtien tuhoa, mutta Usassa suunta on kääntynyt toisinpäin. Hehän liikkuvat vuoden pari meitä edellä mediamaailmassa. Uskoisin, että moni lehti siellä on kaatunut, mutta jäljelle jääneet voivat paremmin. Sota ei ole hävitty, vaikka taisteluita olisikin.