Hän halusi pelastaa kansan synnistä
 |
| Kuva:Wikipedia |
Mies sai kansansuosiota, eikä häntä edes tapettu heti. Hetkeksi hän loi Firenzeen uskonnollisen diktatuurin, jossa irstailusta ja paheellisuudesta rangaistiin kuolemalla ja muilla julmilla rangaistuksilla. Kaupunkilaiset keräsivät tavaroitaan sananmukaisesti turhuuksien roviolle, sillä oikean moraalin valtaamassa maailmassa ei tarvittaisi mitään turhaa tavaraa.
Lopulta kansa kyllästyi haluamaansa tai pelkäämäänsä uuteen ilottomaan ja synnittömään elämäänsä. Savonarola päätti päivänsä roviolla, nyt vääräuskoisena. Oikeauskoisuus muuttuu tarvittaessa vääräuskoisuudeksi. Kenellä ikinä on viimeinen sana.
Meidänkin aikaamme syytetään rahan ja rikkauden palvomisen ajaksi, eittämättä myös synnin täyttämäksi turhuuksien ajaksi. Kaikkea turhaa tavaraa luodaan jatkuvasti, kiihtyvään tahtiin. Näin uskoisin kaikkien aikojen olevan aikalaistensa mielestä.
Savonarolan kaltaisia hahmoja on noussut uskonnoissa myöhemminkin. Samanlaista synnin puhdistusta ISIS-järjestökin kai suorittaa omasta mielestään Syyriassa ja Irakissa.
Lähes kaikki kansansuosioon nojaavat poliitikot myös lupaavat kitkeä korruption ja pelastaa kansan, kunnes valtaa saatuaan muuttuvat edellisen vallan kaltaiseksi. Eliitti syntyy kaikkiin valtatyhjiöihin.
Kansan halu parannukseen on lyhytaikainen. Se mikä vaikuttaa likaisen synnin ja rahanvallan kitkemiseltä elämästä, tuntuu pian kansasta ahdistukselta. Ei kukaan halua elämää ilman mitään turhuuksia, elämää, jossa olisi vain velvollisuuksia. Ei ihmiset jaksa odottaa autuutta kuoleman jälkeen, mutta yllättävän moni kyllä odottaa autuuden alkavan eläkkeellä.
Edes pakko ei riitä loputtomiin ohjaamaan ihmistä parannukseen, jota hän ei ole halunnut kuin siinä idealistisessa halussaan olla parempi ihminen ilman himoa ja rikkauksia. Lähes kaikki, ellei kaikki pakottamiseen ja alistamiseen nojaavat yhteiskuntajärjestelmät ovat kaatuneet nopeasti tai hitaasti.
Kaatuneet kumminkin.
Kommentit
Lähetä kommentti