Aikainen syksy (runo)

Hän poltti lottapukunsa.
Manttelin jätti.
Mukana kaikki kauniit kirjeet sotilailta.
Koska isä näin pyysi.
Isä pelkäsi Siperiaa.
Ajat olivat muuttuneet.
Vallalla oli uusi valta.
Poissa oli kaunis kesä,
jolloin satakielet lauloivat
ensimmäistä kertaa Karjalassa.
Tuon kesän keskeyttivät
tykinlaukaukset
kaukaa Suomenlahdelta.
Vain rukous säilytti elämän.
Ja koitti aikainen syksy,
joka vihdoin loppui.