Katsottua: Katariina Suuri: Historia ei kiitä tätä sarjaa

En tiedä, olenko itse tulossa vanhaksi ja konservatiiviseksi, mutta miksi ihmeessä historiallisissa sarjoissa täytyy nykyisin kiroilla ja naida kuin viimeistä päivää. Tämän huomasin taas katsoessani HBO:n minisarjaa Venäjän keisarinna Katariina Suuresta.

Katariina Suuri toki on saanut kantaakseen jälkimaailman silmissä miestennielijän  maineen, jolla rakastajia ilmeisesti riitti ihan oikeassakin elämässä. Vihamiehet kun väittivät Katariinan rakastelleen jopa hevosen kanssa. Tätä mielikuvaa tämäkin sarja hellii. Miesruletti on tietysti draaman kannalta kiinnostavampaa kuin valtionbudjetin analysointi.

Historiaa tämä sarja oikoo aika huoletta. Ensinnäkin tarinan alkuun Helen Mirren on Katariina Suurena yli-ikäinen, vaikka en ikärasisti ole. Siksikin rakastelukohtauksista huolehtivat pääosin sarjassa nuoremmat näyttelijät.

Helen Mirren on roolissaan hyvä, mutta ei millään tavalla yllättävä. Kuten ei mikään muukaan tässä sarjassa. Sarja on täysin rakennettu hänen ympärilleen ja ainostaan Katariinan yksi suosikki, Potemkinin näyttelijä Jason Clarke saa hieman tilaa.

Katariina Suuri -sarja hellii historiallisia kliseitä myös Katariina Suuren pojan Paavalin osalta. Hänen historia kertoo olevan epävakaa hullu niin kuin isänsä Pietari, jonka Katariina Suuri tapatti.

No. Äidin ja pojan rakkaus ei ollut varmasti suurta, mutta Paavalista ei edes yritetty saada mitään uutta irti. Katariina Suurella oli myös kaksi muuta aviotonta lasta rakastajiensa kanssa, mutta heitä ei edes mainittu lainkaan tässä sarjassa.

Ja vielä no. Katariina Suuresta on tehty lukemattomia kirjoja ja filmatisointeja, mutta vieläkään tämä 15-vuotiaana Venäjälle naitettu saksalaisprinsessa ei ole päässyt häneen liitetyistä kliseistä eroon.