Katsottua: Jouko Turkan Seitsemän veljestä: Erilaista tänäkin päivänä
Jouko Turkan ohjaama televisioversio Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -kirjasta tuli ulos ensimmäisen kerran vuonna 1989. Tuolloin olin 12-vuotias poikanen. Jokusen jakson katsoin silloinkin. Sen muistan, että yleisön reaktiot olivat rajummanpuoleisia. Tämä on täyttä paskaa, pyhäinhäväistystä, räkää, itkua ja oksennusta. Heti pois televisiosta. Tähän tyyliin.
Nuo reaktiot olivat ymmärrettäviä. Suomessa oli tuolloin kaksi tv-kanavaa ja kokemuspohja mistään tavanomaisuudesta poikkeavasta aika ohut. Edelleenkin ollaan aika konservatiivisia.Teatterissa Suomessa käy vain harva, jossa kokeellisempaa ilmaisua on enemmän saatavilla.
Nyt sarja on ensimmäistä kertaa katsottavissa uudelleen. Pakkohan se oli kuikuilla, miltä sarja vaikuttaa nyt. Vaikuttava se on edelleen. Se huuto ja mylvintä saa väkisinkin aikaan reaktion halusi sitä tai ei. Sitä on samaan kiusallista ja kiehtovaa katsoa. Uskoisin, että jos vastaava sarja tehtäisiin nyt, herättäisi se edelleen kohua.
Armottominta Turkan versiossa ovat lähes jatkuvat lähikuvat, joita muuten yleensä viljellään säästellen. Siinä täytyykin rään roiskua, että jännite säilyisi. Käsittämätön urakka on näyttelijöillä ollut lähes vuoden kestäneissä kuvauksissa. Tuolla intensiteetillä on takin täytynyt olla tyhjä kuvausten jälkeen.
Jos Aku Louhimiestä syytetään kovista otteista ohjaustyössään, niin kannattaa katsoa veljesten teosta tehty dokumentti. Siinä Turkka huutaa sentin päässä naamasta ohjeita näyttelijöilleen. Ainakaan itse en olisi moisesta höykytyksestä selvinnyt.
Koulusta on ollut ilmeisimmin hyötyä, sillä sarjan näyttelijöistä kaikki ovat tehneet pitkän uran ja osa on oikeita tähtinäyttelijöitä, jos Suomessa tähteily nyt edes onnistuu.
Minulle suurimman vaikutuksen teki Kai Lehtinen Juhanina. Hahmo on suorastaan brutaalin alkuvoimainen. Silkalla raivolla vastataan kaikkiin elämän heittämiin vastoinkäymisiin. Toinen on Tero Jartin Eero. Veljesten älykkö, jos niin voi sanoa. Edvin Laineen lukkari oli myös mainio sivuosa.
Seitsemän veljestä voi mielestäni kaivata uutta näkökulmaa. Toisesta suomalaisesta järkäleestä eli Tuntemattomasta sotilaasta on tehty uusi elokuva, niin miksei Seitsemästä veljeksestä? Itselleni Aleksis Kivi on kaikesta huolimatta jäänyt vieraaksi, kuten kirjoitin hänestä seitsemän vuotta sitten kirjallisuusblogiini.
Nuo reaktiot olivat ymmärrettäviä. Suomessa oli tuolloin kaksi tv-kanavaa ja kokemuspohja mistään tavanomaisuudesta poikkeavasta aika ohut. Edelleenkin ollaan aika konservatiivisia.Teatterissa Suomessa käy vain harva, jossa kokeellisempaa ilmaisua on enemmän saatavilla.
Nyt sarja on ensimmäistä kertaa katsottavissa uudelleen. Pakkohan se oli kuikuilla, miltä sarja vaikuttaa nyt. Vaikuttava se on edelleen. Se huuto ja mylvintä saa väkisinkin aikaan reaktion halusi sitä tai ei. Sitä on samaan kiusallista ja kiehtovaa katsoa. Uskoisin, että jos vastaava sarja tehtäisiin nyt, herättäisi se edelleen kohua.
Armottominta Turkan versiossa ovat lähes jatkuvat lähikuvat, joita muuten yleensä viljellään säästellen. Siinä täytyykin rään roiskua, että jännite säilyisi. Käsittämätön urakka on näyttelijöillä ollut lähes vuoden kestäneissä kuvauksissa. Tuolla intensiteetillä on takin täytynyt olla tyhjä kuvausten jälkeen.
Jos Aku Louhimiestä syytetään kovista otteista ohjaustyössään, niin kannattaa katsoa veljesten teosta tehty dokumentti. Siinä Turkka huutaa sentin päässä naamasta ohjeita näyttelijöilleen. Ainakaan itse en olisi moisesta höykytyksestä selvinnyt.
Koulusta on ollut ilmeisimmin hyötyä, sillä sarjan näyttelijöistä kaikki ovat tehneet pitkän uran ja osa on oikeita tähtinäyttelijöitä, jos Suomessa tähteily nyt edes onnistuu.
Minulle suurimman vaikutuksen teki Kai Lehtinen Juhanina. Hahmo on suorastaan brutaalin alkuvoimainen. Silkalla raivolla vastataan kaikkiin elämän heittämiin vastoinkäymisiin. Toinen on Tero Jartin Eero. Veljesten älykkö, jos niin voi sanoa. Edvin Laineen lukkari oli myös mainio sivuosa.
Seitsemän veljestä voi mielestäni kaivata uutta näkökulmaa. Toisesta suomalaisesta järkäleestä eli Tuntemattomasta sotilaasta on tehty uusi elokuva, niin miksei Seitsemästä veljeksestä? Itselleni Aleksis Kivi on kaikesta huolimatta jäänyt vieraaksi, kuten kirjoitin hänestä seitsemän vuotta sitten kirjallisuusblogiini.
Eikös Lauri Markos todennut, että Turkka etsi "Seitsemällä veljeksellä" tv:lle omaa ilmaisutapaa tjs.?
VastaaPoistaNiinhän se taisi. En nyt ihan muista, kun niin kauan aikaa.
VastaaPoistaKyllä se näin nimenomaan oli kuten Anonyymi muistelee. Turkka ei teatterissakaan koskaan tyytynyt vanhaan, vaan aina haki uusia avauksia ja suuntia.
VastaaPoista