Luettua: Seija Simolan tarina: Kun aika on; Unohdettu laulajatar

Välillä on mukava lukea elämäkertoja henkilöistä, jotka eivät tänä päivänä ole kaikille tuttuja. Yksi sellainen on Seija Simola, 60- ja 70-luvuilla uransa tehnyt laulajatar, joka lopulta vaipui unholaan.

Hänen aikanaan Suomessa oli niin paljon taitavia naislaulajia, että Seijan kohtaloksi koitui sitten poistuminen estradeilta. Kiitos epäonnistuneen euroviisulaulun ja lopulta keikkojen loppumisen takia. Aikanaan hän oli kuitenkin lööppien kuningatar.

Avain-kustannuksen tietokirjat ovat kelpoa kamaa ja samoin tämä opus. Se avaa päähenkilönsä musiikillista maailmaa, mutta myös yksityiselämän kolhuja. Sopivassa suhteessa. Mikään kohuelämäkerta se ei ole, mutta ei myöskään liian ikävää faktaluettavaa.

Itse olisin ehkä kaivannut mukaan myös Simolan lasten tai entisten elämänkumppaneiden haastatteluja. Ne kun avaisivat enemmän kohteen elämää kuin pelkät lehtihaastattelut, joita Seijasta toki tehtailtiin aikanaan. Lehtihaastatteluista ei vain käy ilmi aina koko totuus.

Ismo Loivamaa ja Pirkko Vekkeli avaavat kirjassaan Simolan suurimman tragedian. Hän ei oikein löytänyt paikkaansa suomalaisessa musiikkimaailmassa. Taitava laulaja lauloi oikeastaan laulun kun laulun, mutta varsinaisten hittien määrä jäi rajatuksi. Suurin hitti Kun aika on, sai hiljattain uuden elämän mainoslauluna.

Simolan kohtalo ei kuitenkaan ollut yhtä traaginen kuin aikalaisensa Laila Kinnusen. Simola lopetti Kinnusen tavoin laulamisen kertaheitolla, mutta Simola eli haluamaansa elämää erakkona hänkin poissa julkisuudesta, mutta ei alkoholisoituneena, vaikka katkeruutta hänellä olisi voinut olla tavallaan kesken jääneestä urasta.

Simola ikäänkuin vain unohdettiin ja vasta vähän ennen hänen kuolemaansa hänen peräänsä kyseltiin. Moni luuli hänen olevan kuollut, vaikka näin ei ollut. Paluuta viimeisinä vuosinaan hän ei voinut tehdä, sillä menetti lauluäänensä leikkauksessa. Elämäkertansa hän on ansainnut.