Näyttelyssä: Pullopostia Kurvista: J.K. Harjun unohdettu uroteko

Puliukkojen tarinat päätyvät harvemmin historiaan, jos niistä kukaan on kiinnostunutkaan sen enempää kuin puliukoista heidän eläessään.

Niinpä Johan Knut Harju eli J.K.Harju teki varsinaisen kulttuuriteon eläessään, kun tallensi Helsingin katujen miesten ja naisten tarinoita aina 1930-luvulta 1970-luvulle. Miestä on kutsuttu katujen Lönnrotiksi tarinoiden tallentamisintonsa takia. Eläessään hän ei tunnustusta saanut tästä, mutta hyvä, että sentään 40 vuotta kuolemansa jälkeen.

Harju oli itsekin puliukko, mutta hämmästyttävän hyvä itsekuri hänellä on ollut, koska hänen tallentamiaan muistiinpanoja on hämmästyttävä määrä Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoissa. Joitakin niistä on päätynyt Helsingin kaupunginmuseon näyttelyyn Pullopostia Kurvista. Sisäänpääsy on muuten ilmainen, mikä on harvinaista tänä päivänä.

Harjun teksteissä on jotakin samaa kuin Charles Bukowskin novelleissa, joten niitä soisi julkaistavan enemmänkin, jos jollakin ihmisellä riittäisi aikaa perata Harjun muistiinpanot.

Jos ei katujen miesten elämä ole herkkua tänä päivänäkään, niin Harjun aikoina se on ollut vieläkin epäinhimillisempää. Monelle maalaispojalle ensimmäinen Helsingin keikka jäi viimeiseksi. Monet sotaveteraanitkin asuivat kaduilla, sillan alla ja järkyttävissä yömajoissa. Heille ei koskaan kuulunut kutsua Linnan juhliin. Siihen aikaa poliisi ei ollut ystävä ja muut ihmiset vielä vähemmän.

Näyttelyssä on myös kuvia puliukkojen elämästä vanhoilta ajoilta Kurvista ja sen lähiympäristöstä. Rosoista elämä on yhä noilla kulmilla. Viina on tosin vaihtunut kamaan.