Pariisi mielessäni taas (runo)

Pariisi. Sinä haaveenani siellä.
Vielä minä sinne tulen taas,
jätän taakse ikävän täällä,
vaikka ehkä mikään ei muutu.
Pelkään kokoasi,
kiehdot minua,
olet suurempi kuin minä,
joka olen vain yksi
katujasi kuluttavista jaloista.
Ei sinua voi unohtaa. Itseni voin.
Ne päivät Pariisissa silloin ennen:
ovela taskuvarkaasi, hautausmaasi,
joissa kuulin itseäni,
historia sinun henkäyksilläsi,
minä katoan pois.
Minä, pelokas, utelias samaan aikaan,
eksyksissä, sinut löytäneenä.
Halpa viinisi apuna,
vei olemattoman nälän,
vei lapsiesi luokse,
rakkautta ei viinikään löydä.
Pimeytesi, valosi, äänesi, kaikki kuvasi,
olen valmis taas.
Tämä elämä ei saa turruttaa,
tämä elämä ei saa viedä arvoitusta kokonaan.