Luettua: T.S.Eliot: Joutomaa: Autio maa sai mennä, mutta Eliot elää

T.S.Eliot oli yksi viime vuosisadan merkittävimmistä runoilijoista ja häntä pidetään modernin runouden isänä. Alun perin amerikkalainen, mutta hyvin brittiläisen oloinen ja siellä asunutkin Eliot ei ollut julkisuutta rakastava rentturunoilija.

Kuivakkaan näköinen pankkivirkailija Eliot kirjoitti kuitenkin yhden moniselitteisimmistä ja myös vaikeatajuisimmista runokokoelmista nimeltään Waste Land. Kyseessä on suomeksi Joutomaa, entisellä suomennoksellaan yhä tunnetumpi Autio maa.

Markus Jääskeläinen tarttui haasteeseen ja vaihtoi kokoelman nimen heti kättelyssä Joutomaaksi. Samoin sen tunnettu alku "Huhtikuu on kuukausista julmin" on nyt muodossa "Huhtikuu on julmin kuukausi". Kieltä on modernisoitu Lauri Viljasen vuosikymmenien takaisesta suomennoksesta. Sen enempää en uskalla suomennoksia vertailla, sillä siitäkin on jo vuosikymmen aikaa kuin luin Viljasen suomennoksen.

Joutomaa ei oikeastaan ole runokokoelma vaan koostuu yhdestä runoelmasta. Joutomaassakin kirjan sivut muodostuvat pääasiassa T.S.Eliotin omista huomautuksista. Ne kustantaja halusi kirjaan jo vuonna 1922 kirjan ilmestyttyä pelästyttyään sen lyhyyttä. Noiden huomautusten seuraamisessa auttaa se, että Joutomaa on rivitetty.

Mikä parasta, Joutomaa on saanut kirjallisuustutkija Pekka Vartiaisen "selitysosan", jossa hän avaa Eliotin elämää ja runoutta asiantuntevasti. Eliotia tuntematon saa enemmän irti miehestä tästä tekstistä kuin vain pikagooglaamalla Wikipediasta.

Omasta mielestäni Eliot on runoilijana parhaimmillaan silloin kun hän malttaa kirjoittaa vähemmän vaikeaselkoisesti. Itselleni myyttejä ja mytologiaa sivuavat osat menevät auttamattomasti ohi, vaikka niihinkin toki löytyy selityksensä. Runon pitäisi vain mielestäni puhua lukijalle ilman että se avataan. Joutomaa kuvaa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa pettymystä ihmisyyteen ja siinä Eliot onnistuu.

Eliotin suosion salaisuus piilee siinä kuitenkin, että häntä ei ole koskaan helppo lukea. Kirjallisuudenopiskelijat tulevat pänttäämään sitä tulevaisuudessakin. En muuten uskalla ajatella, millainen Joutomaa oli ennen kuin Eliotin uskollinen tukija runoilija Ezra Pound oli editoinut tekstiä rankasti.

Todettakoon vielä, että runoilija Tommi Parkon nimeään kantava kustannusyhtiö on ottanut tehtäväkseen julkaista käännösrunoutta, kuten tämänkin teoksen. Tämä on hieno asia. Muilta kustantamoilta ei käännösrunoutta taida juurikaan ilmestyä.