Katsottua: Kontio ja Parmas 2. kausi: Valkeakoski on helvetin sympaattinen paikka
Oletteko koskaan miettineet, että Valkeakoski voi olla sympaattinen paikka? Näin minulle on käynyt, vaikka olen ajanut vain bussilla Valkeakosken läpi siellä koskaan pysähtymättä.
Tästä voi syyttää Kontio ja Parmas-sarjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat Valkeakoskelle ja sen poliisiasemalle, vaikka en tiedä, onko siellä nykyään enää edes sellaista. Sain juuri sarjan kakkoskauden katsotuksi. Toivottavasti vielä kolmas kausikin irtoaisi.
Sarja on kummelimiesten käsialaa, kuinkas ollakaan, kun Tampereen lähellä ollaan. Ihan pelkkää kummelivääntöä se ei kuitenkaan ole, kun mukana on muitakin tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä. Lisäksi paljon vierailevia tähtiä, lähes joka jaksossa. Kaikki kummelimiehet myös näyttelevät sarjassa ja ovat myös kirjoittaneet sen.
Mikä sarjassa koukuttaa? Sitä en osaa selittää. Hölmöt poliisit kun on aika klisee, mutta kun siihen lisätään erikoislaatuiset muut hahmot, homma pelittää jollain kummalla tavalla.
Järjen ääneksi hulluun kylään on hommattu Elsa Saision näyttelemä rikoskonstaapeli Parmas ehkä hieman tylsänä, huumorintajuttomana ja liikaa terveyttään vaalivana nykynaisena, joka tosin humalassa muuttuu eri naiseksi. Heikki Silvennoinen on kummelimiehistä se taitavin näyttelijä, eikä hänkään petä rikoskomisario Kontiona, joka on lempeä, mutta omasta mielestään vanhojen aikojen mies.
Aivan mahtava hahmo on myös Ilkka Heiskasen näyttelemä nudisti-kaunosielu Kumelius, jonka puhetyöskentelyä on ilo seurata. Eikä Mari Perankoskikaan epäonnistu koskaan komediennena, ei asehulluna konstaapelinakaan.
Vaikka sarja on tarkoituksella sarjakuvamainen ja karikatyyrimainen, niin tarinoihin on löydetty nykyajan ilmiöitä, joille naureskellaan hyväntahtoisesti. Mitään julmaa pilkkaa sarjassa ei ole. Näinä sättimisen ja maalittamisen aikoina sellainen tuntuu hyvältä.
Aina Suomessa jaksetaan sitä toistella, ettei suomalainen komedia toimi ja että se on pelkkää Putousta ynnä muuta, mutta Kontion ja Parmas toimii ainakin.
Tästä voi syyttää Kontio ja Parmas-sarjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat Valkeakoskelle ja sen poliisiasemalle, vaikka en tiedä, onko siellä nykyään enää edes sellaista. Sain juuri sarjan kakkoskauden katsotuksi. Toivottavasti vielä kolmas kausikin irtoaisi.
Sarja on kummelimiesten käsialaa, kuinkas ollakaan, kun Tampereen lähellä ollaan. Ihan pelkkää kummelivääntöä se ei kuitenkaan ole, kun mukana on muitakin tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä. Lisäksi paljon vierailevia tähtiä, lähes joka jaksossa. Kaikki kummelimiehet myös näyttelevät sarjassa ja ovat myös kirjoittaneet sen.
 | |||
| Kuva:Nelonenmedia |
Järjen ääneksi hulluun kylään on hommattu Elsa Saision näyttelemä rikoskonstaapeli Parmas ehkä hieman tylsänä, huumorintajuttomana ja liikaa terveyttään vaalivana nykynaisena, joka tosin humalassa muuttuu eri naiseksi. Heikki Silvennoinen on kummelimiehistä se taitavin näyttelijä, eikä hänkään petä rikoskomisario Kontiona, joka on lempeä, mutta omasta mielestään vanhojen aikojen mies.
Aivan mahtava hahmo on myös Ilkka Heiskasen näyttelemä nudisti-kaunosielu Kumelius, jonka puhetyöskentelyä on ilo seurata. Eikä Mari Perankoskikaan epäonnistu koskaan komediennena, ei asehulluna konstaapelinakaan.
Vaikka sarja on tarkoituksella sarjakuvamainen ja karikatyyrimainen, niin tarinoihin on löydetty nykyajan ilmiöitä, joille naureskellaan hyväntahtoisesti. Mitään julmaa pilkkaa sarjassa ei ole. Näinä sättimisen ja maalittamisen aikoina sellainen tuntuu hyvältä.
 |
| Kuva: Nelonenmedia |
Kommentit
Lähetä kommentti