Pariisi Helsingissä (runo)

Yksin ajatuksieni kanssa,
ne riittävät minulle.
Yksin miettien,
kuinka olen rakastanut.
Se ei ollut riittävästi,
katson poistuvaa kuuta
kuin Pariisia Helsingissä.
Yksin en pääse itsestäni irti.
En kaipaa rakkauden tulta,
en lupauksia paremmasta,
en toiveita elämältä.
Kellot soivat,
kuuntelen kerrankin niitä.
Minulle riittää,
kun katson poistuvaa kuuta
kuin Pariisia Helsingissä