Runoja eristyksestä

Mies metroasemalla
Minulla oli huono päivä,
totesi mies minulle,
veristä kättänsä esitellessään
ja tupakkaa pummatessaan.

Kaupunki sairastaa ja pelkää,
niin sairas se ei ole koskaan,
etteikö joku olisi tupakkaa,
ruokaa tai rahaa vailla.

Hautajaiset Afrikassa
Katselin televisiota.
Afrikassa ne viettää viimeisen hetken
kuolleen kanssa.
Ihan kuin se olisi elävä.
Sitten vasta ne hautaa sen.
Vainaja oli puettu parhaimpiinsa.
Jokainen jätti jäähyväiset.
Sitten itketään, lauletaan ja tanssitaan.
Porukalla viedään vainaja hautaan.
Näin sen pitäisi olla.
Parempaan maailmaan
ehtii vielä yksien juhlien jälkeen.

Uneton maa
Suomen nukahtanut yö,
unettomia maa täynnä.
Kuin Kallioniemen paikkaansa etsivä uuni
kansalaiset eivät tiedä,
keitä ovat.
Samaan aikaan kaikki kertovat,
miten kaiken pitäisi olla.

Minä varistan tuhkat yltäni tästä unettomasta,
vaikeroivasta ja onnellisesta maasta.
Unettomia maa täynnä.
Sielut toisten käskyläisinä.