Luettua:Kohtalona mestauslava: Kuolemanrangaistus Suomessa 1500-1825: Suomessa päitä putoili maltillisesti
Mikko Moilasen kirjoittama Kohtalona mestauslava - kuolemanrangaistus Suomessa 1500-1825 on kirja, josta on vaikea löytää moitteen sijaa. Sitä varten on kaiveltu arkistoja perin juurin tarkasti ja vaikka kyse on elämän päättämisestä, historia herää eloon kirjan sivuilla.
Ennen kaikkea onnettomien ihmisten kohtalot. Niin uhrien kuin rikollisten, joiden eroa on joskus vaikea tehdä entisaikojen tuomioiden ollessa kyseessä.
Moni voi ihmetellä, miksi kirja päättyy vuoteen 1825? Jos en nyt väärin muista, silloin pantiin toimeen viimeinen rauhan ajan teloitus Suomessa. Sisällissodassa kuolemantuomioita jaeltiin kyllä miten sattuu ja vielä jatkosodan aikana teloitettiin siviilejä. Poikkeusajat ovat asia erikseen.
Kirjan perusteella Suomessa ei ole jaeltu kuolemantuomioita miten sattuu vuosisatoja sitten. Kun miettii millainen maailma oli 400 vuotta sitten, niin kuolemantuomioita on laitettu toimeen yllättävän vähän. Kirjan tarkasteluaikana noin 4000-5000, jos en ihan väärin muista.
Kuolemantuomiokin lankesi useimmiten taposta tai murhasta, kuten käsittääkseni esimerkiksi yhä kuolemantuomioita jakelevassa Usassa tapahtuu. Tietenkin kuolemantuomioita annettiin sellaisista rikoksista, joista ei ikinä nykyään tuomittaisi samalla tavoin, kuten eläimeen sekaantumisesta, huoruudesta tai jumalanpilkasta.
Useimmiten pyövelin edessä matkansa pään kohtasi mies. Useimmat naiset taas tuomittiin lapsenmurhasta. Näissä tapauksissa raskaaksi tulleet yksinäiset ja onnettomat piikatytöt olivat kyseessä. Ei liene yllätys, että rahvaan pää putosi useammin kuin varakkaan.
Kirjassa myönnetään suoraan, että murhien ja tappojen todellista määrää ei edes kukaan tiedä. Oikeuteenjoutuminen saattoi ennen olla enemmän huonoa tuuria. Tutkintämenetelmät olivat mitä olivat ja korpien syvyyksissä ei silminnäkijöitä löydy.
Näin mutu-tuntumalla kauemmaksi historiaan sukeltavia kirjoja ilmestyy vähän ja vielä harvemmin kirja on niin onnistunut kuin tämä kirja on. Jos karu aihe ei pelota jo heti, niin kannattaa ottaa lukulistalle.
--------------------------
Mainostan tässä samalla uutta blogiani. Toimin MyHeritagen vierasbloggajana. Lukekaapa ensimmäinen kirjoitus.
Mielenkiintoiset kirjoitukset, sekä tämä että Snellu!
VastaaPoistaAsuin pitkään hirttokukkulan naapurissa ja kuvittelin aina mielessäni näkymää muutamaa sataa vuotta aiemmin. Ei tehnyt mieli mennä piknikille, kuten monet kesäiltaisin :D vaikka kansan hupiahan ne hirttäjäiset myös olivat, ehkä.
Kiitos. Olivat tosiaan kansanhupia. Sana verenhimoisuuskin lienee tullut siitä, että teloitetun verellä luultiin olevan suotuisia vaikutuksia. Sitä siis himoittiin ja siitä suorastaan tapeltiin.
VastaaPoista