keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Kirja-arvostelu: Katri Vala - Kulkuri ja näkijä: Kuinka paljon kärsimystä yksi ihminen kestää?

 

Katri Valan elämäkerta Kulkuri ja näkijä on ehdottomasti yksi parhaimmista kirjailijoiden elämäkerroista, joita olen lukenut. Suomalaisen runouden merkkinaisen lyhyt, mutta merkityksellinen elämä saa arvoisensa asiantuntevan, mutta sujuvasanaisen kohtelun. Minna Maijala on tehnyt valtavan suuren ja historiallisesti arvokkaan työn.

Valan elämä ei ollut helppo. Lapsuuden porvarisperhe köyhtyi isän kuoltua, hän jäi ikuiseksi ulkopuoliseksi. Vaikka hän lähestyi vasemmistoa, niin työkansaa hän ei koskaan ollut. Häntä pidetiin ruotsinkielisenä porvarina. 

Valan runot ovat omaa luokkaansa. Näkemyksellisiä, kauniita, synkkiä, aidosti omanlaisiaan. Niitä täytyy ehdottomasti tänäkin päivänä lukea.

Koko elämänsä Vala joutui elämään muiden ehdoilla. Häntä yrittivät muokata haluamakseen niin veli Erkki Vala kuin Olavi Paavolainen. 

Surullista kyllä, Vala jäi yksin keuhkotaudin vietyä voimat. Jopa hänen läheisensä olivat heikkoja ja heikon Valan varassa. Äiti oli huikentelevainen, isä sekosi ja teki itsemurhan, veli sekosi ja aviomies oli täysin vastuuton skitsofreenikko.

Valan vahvuutta voi kunnioittaa. Koskaan hän ei lähtenyt mihinkään porukkaan täysin mukaan. Ei edes silloin kuin 30-luvulla kirjallisuusmaailma oli kansallissosialismin tossun alla, jolloin Mika Waltari muun muassa vaihtoi 20-luvun kapinallisuudeen poseeraavaan isänmaallisuuteen. 

Vala pyöri vasemmistolaisten kanssa, mutta enemmän häntä kiinnosti sananvapaus. Ironista kyllä, Valasta tuli kuoltuaan sodan jälkeen vuonna 1945 vasemmistolaisuuden ikoni, vaikka hänet hylättiin tylysti Ruotsiin tuberkuloosiparantolaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti