Kirja-arvostelu: Jaan Kaplinski - Ilta tuo takaisin kaiken: Historia on arkipäivässä
Jos järjestettäisiin kilpailu sympaattisemmasta runoilijasta, viime vuonna menehtynyt Jaan Kaplinski olisi sellainen.
Hänen runonsa ovat äärettömän sympaattisia ja enimmäkseen yksinkertaisia. Hän saa arkipäiväisten asioiden tarkkailusta aikaiseksi irti uskomattoman ihmisyyden ja maailman pohdinnan.
Jo aiemmin tutustuin Kaplinskin suomennettuun tuotantoon, mutta Ilta tuo takaisin kaiken on varsinainen runojärkäle. Yli 500 sivua runoja monelta eri vuosikymmeneltä. Itse olen Kaplinskin myöhäistuotannon ystävä. Runot paranivat, mitä vanhemmaksi Kaplinski tuli.
Kaplinskin matkassa todella pääsee Tarton, Pärnun ja Tallinnan vanhoille kaduille ja rapistuneisiin taloihin ja puutarhoihin. Välillä Viron ulkopuolellekin, sillä vanhempana Kaplinski matkusti ahkerasti.
Lapsuus on Kaplinskille voimavara runoissa, vaikka mitä ilmeisemmin hänen lapsuus ei ollut kovin onnellinen. Hänen isänsä tuhottiin Stalinin vainoissa.
Kaplinskin idea runoudessa oli, että täytyy kuunnella ympäristöään ja kirjoittaa sen perusteella. Ellen nyt aivan väärin ole käsittänyt.
Hesarin kriitikko kirjoittaa, ettei Kaplinski ole maailman luokan kirjailija, ja jonka laulu on kapea. Saattaa olla, mutta Kaplinski hallitsee omat aiheensa. Myös hän myöntää, että Kaplinskista on vaikea olla pitämättä.
Ja omaan runouteenkin tulee uskoa, ettei kaiken tarvitse olla ylimaallista tai ylivaikeaa luettavaa. Arkipäivässäkin on taikaa.
Kommentit
Lähetä kommentti