Katsottua: Linna-dokumenttisarja: Miksi rikoksista tuomitut naiset esitetään vain uhreina?

Katselin naisvankilan arjesta kertovan sarjan Linna. Uunituore naisvankila Hämeenlinnassa ei tosin vaikuttanut vankilalta. Höskässä ei ollut kaltereita, vangeilla oli tietokoneet (tosin eivät ehtineet niitä sarjan aikana saamaan), oma suihku yms. 

Moni elää siviilissäkin huonommin, itse koin armeijan vankilana, eikä siellä ollut yksityisyyttä nimeksikään, kuten näillä vangeilla. Enkä ollut tehnyt mitään rikosta. Eikä minulla ole nytkään täysin ilmaista terveydenhuoltoa, vankilan muista etuisuuksista puhumattakaan.

Mutta vankila on aina vankila. Se ei katso kaltereita, Dubain prinsessatkin elävät kultaisessa vankilassa. En usko kuitenkaan siihenkään, että vankeja pitäisi nöyryyttää ja iskeä 100 vuoden tuomioita aika pienistä rikoksista, kuten Usassa. Se aiheuttaa vaan katkeruutta ja väkivaltaa, jos sattuu vapaaksi pääsemään. 

Nämä naisvangit olivat itse asiassa järkeväntuntuisia. Kaikkein eniten elinkautisvanki. Heidän elämäänsä ei kuulu vankilassa väkivalta ja toisen alistaminen kuten miehillä kuuluu. He ovat jopa kannustavia toisiaan kohtaan. Tietenkin kameroiden mentyä kiinni voi tapahtua mitä tahansa, mutta miehinen uho kameroiden edessä joka tapauksessa puuttuu. 

Mitään katumusta rikoksistaan nämä vangit eivät esittäneet.  Ei taidettu edes kysyä. Sinänsä mielenkiintoista, kun taas Katiskavyyhdin huumekeisarilta Niko Ranta-aholta sitä katumusta vaaditaan vaikka väkisin. Ranta-ahon hymyily kuulemma ärsyttää. Mutta mitä se itkeminenkään enää auttaisi. 

Linna-sarjan naiset esitettiin tietenkin itse uhreina, vaikka olivat monet istumassa väkivaltarikoksista. Mutta näinhän tämä nykyään menee. Nainen ei ole itse syyllinen rikoksiinkaan. Eivät sarjan naisetkaan millään tavoin pahoitelleet rikoksiaan, paitsi tietenkin oikeudessa, jossa katumuksesta on hyötyä. 

Monet sarjan naiset varmasti ovatkin olleet uhreja pienestä pitäen, mutta on silti saman kokeneita naisia, jotka eivät ole tehneet rikoksia. Miehet eivät taas saa anteeksi mitään menneisyydestään. En jaksa uskoa, että miesvankeja esitettäisiin uhreina, vaan heidän täytyisi pyydellä anteeksi rikoksiaan ja anella anteeksiantoa.

Parhaiten tämä ajattelutapa kävi ilmi sarjassa vartijoiden koulutustilaisuudessa. Kouluttaja oikein painotti, että naiset ovat uhreja, mutta miesvangit eivät. He lienevät kouluttajan mielestä vain konnia vailla historiaa.