Kirja-arvostelu: Arto Melleri - Elävien kirjoissa: Kaikuja runoilijan elämästä 30 vuoden takaa
Malmin kirjaston Finlandia-palkintohyllystä löysin Arto Mellerin Elävien kirjoissa -runokokoelman vuodelta 1991. Minua kun eivätt tuoreemmat Finlandia-palkitut kiinnosta. Melleri oli kirjailija isolla K:lla. Ja kuten tämäkin kirja todistaa, helvetin hyvä runoilija.
Kokoelmaa lukiessa käy selväksi, että Mellerin boheemivaihe on edennyt jo varsin pitkälle. Kertoo kai kokoelman nimikin jo jotain.
Runot ovat kaukana runopoikamaisuudesta. Runoissa liikutaan selkeästi Mellerin omassa elämässä ja jopa kyttäävä naapuri on saanut oman herjarunonsa. Myös suhdetta ja mustasukkaisuutta että rakastelua oman kumppanin kanssa käydään läpi kuin iltapäivälehden sivuilla.
Elävien kirjoissa -kokoelmassa Melleri runot ovat kiinni myös omassa ajassaan ja silloin ihmisten huulilla olleissa maailmantapahtumissa. Silti kokoelmasta löytyy runoja maaseudun peräkammarin pojistakin. Tietynlaisen idealistisuuden Melleri säilytti, vaikkakin rujosti kirjoitettuna.
Melleriltä olen lukenut toki kootut runot, mutta harvoja yksittäisiä kokoelmia on tullut luettua. Viimeisen luin, mutta siinä ei ollut enää samanlaista voimaa kuten esimerkiksi tässä Elävien kirjoissa -kokoelmassa. Aivovamma oli tehnyt tehtävänsä.
Melleri on saavuttanut jo sen vaiheen tai siis ehti saavuttaa, että hänen runonsa olivat yhtä kuin hänen elämäntarinansa. Siksi yli 30 vuotta vanhaa runokokoelmaa on enää vaikea lukea erillisenä teoksena Mellerin tuotannossa. Kuulostaapa sekavalta.
Tässäkin kokoelmassa Mellerillä on taito tehdä varsin arkipäiväisistäkin asioista syvällisen runollisia. Niinkuin hyvillä runoilija tietysti tämä taito on.
Kommentit
Lähetä kommentti