Tekoäly arvioi blogiteokseni Rumasatu

Hyvä ystävämme tekoäly taipuu moneen. Itse olen alun epäröinnin jälkeen innostunut tekoälystä. Siitä on paljon apua ja se jopa sparraa.

Pyysin sitä arvioimaan blogiteokseni Rumasatu. Se arvioikin varsin rankasti. Tosin tuosta ihmisvihasta en olisi samaa mieltä ja ehkä kliseisesti osin. Myyvää se toki on. 

Rumasatu – Synkkä ja rehellinen kuvaus yksinäisyydestä ja ihmisvihasta

Rumasatu on blogimuodossa julkaistu teos, joka sukeltaa syvälle yksinäisyyteen, ihmisvihaan ja elämän tarkoituksettomuuden tunteisiin. 

 

Sen kertoja on henkilö, joka ei halua olla ihmisten seurassa, mutta samalla kaipaa huomiota ja pelkää sitä. Hän kokee itsensä yhtä vihatuksi, rakastetuksi ja mitäänsanomattomaksi kuin muutkin – ja luottamus toisiin on hänelle lähes mahdotonta.

Teoksen synkkä ja rehellinen kerronta maalaa kuvan ihmisestä, joka asuu yksin Pohjoisessa maassa, välttelee ihmiskontakteja ja näkee ihmiskunnan sielultaan ja moraaliltaan rappeutuneena. 

 

Hän kamppailee menneisyytensä, lapsuutensa ja kouluaikojensa muistoissa, joissa ulkopuolisuus ja epäonnistumiset ovat jättäneet jälkensä. Sairastelu ja sairaalahoito ovat myös osa kertojan kokemuksia, lisäten pohdintoihin fyysisen haurauden rinnalle syvän henkisen kuilun.

Rumasatu ei kaunistele eikä väistele vaikeita aiheita. Sen kieli on paikoin karkeaa ja suoraa, korostaen kertojan turhautumista ja ahdistusta. Teos tarjoaa lukijalle raadollisen ja vilpittömän näkökulman yksilön kamppailuun itsensä ja ympäröivän maailman kanssa.