Miksi Suomessa ei kunnioiteta ja arvosteta ketään?
Tämä mielipidekirjoitus iski silmään. Työtön kertoo kuinka häntä ei arvosteta tai oikeastaan pidetä minään.
Työttömiä arvostetaan kaikista vähiten, mutta Suomessa ei arvosteta eikä kunnioiteta oikein ketään. Ei edes niitä, jotka käyvät töissä. Harva elävä ihminen on ihmisten kunnioittama. Ja työttömiä halveksivia voi lohduttaa myös sillä, että todennäköisesti myös he päätyvät työttömäksi jossain vaiheessa. Ainakin yksityisellä.
Nykyäänhän jopa poliisit ja hoitohenkilökunta valittavat, ettei heitä kunnioiteta, syljetään, käydään päälle yms. Poliitikoista nyt puhumattakaan. Osittain kunnioittamattomuus pohjautuu omiin kokemuksiin ja osin ympärillä vallitsevasta hengestä. Eli millään muulla ei ole merkitystä kuin omalla itsellä.
Itse en edes odota, että kukaan tuntematon arvostaisi tai kunnioittaisi minua. Somessakin ensimmäisenä odottaa solvaamista osakseen. Minua on kohdeltu todella epäkunnioittavasti elämässä pienestä pitäen vailla mitään uhriutumista.
Osittain se on oma vikani, kun olen antanut sen tapahtua. Olen aina ollut liian kiltti ja näyttänyt kiltiltä, enkä osannut hyökätä hyökkääjää vastaan. Näinhän kunnioitusta saisi. Tai ainakin omaa tilaa.
Jopa minua kiltimmätkin ovat halveksineet ja vähätelleet minua. Olen antanut puhua itselleni epäkunnioittavasti ja vähättelevästi puhumattakaan pahemmasta. Tämä on luonut katkeruutta.
Olen myös itse kohdellut epäkunnioittavasti ihmisiä. En kuitenkaan koskaan tarkoituksella. Joskus minut on jopa ajettu siihen. En ole ikinä väheksynyt ketään ihmistä päin naamaa. Kaikkein vähiten hänen ulkonäkönsä perusteella. Onneksi harvemmin kuin itseäni on kohdeltu epäkunnioittavasti.
Minusta homma pahenee vuosi vuodelta, kun mitään yhteisöllisyyttä ei ole sitäkään vähää mitä ennen. Kontaktit tuntemattomiin perustuvat usein valittamiseen ja negaatioon.
Toki toisia ei aina kunnioitettu ennenkään, mutta some on räjäyttänyt ongelman, kun anonyymi halveksunta on helppoa. Toisia ihmisiä ei oikein siedetä. Ei muiden mielipiteitä, ei koko henkilöä. Ei siinä auta EU:n tavoite sallia vain "oikeat mielipiteet" verkossa.
Kansa kiusaa, rääkkää ja halveksuu toisensa hengiltä. Ei ihme, jos koko kansa on uupunut jo tilastojenkin perusteella ja kohta jokaisella on jonkinlainen mielenterveyteen liittyvä diagnoosi. Niin minäkin olen uupunut, kun en 25 vuoteen ole nukkunut yhtään yötä kunnolla. Osin juuri kunnioituksen ja arvostuksen puutteen takia.
Hjoo, jotenkin oudoksuttaa, että olet niin riippuvainen muiden kunnioituksesta tai arvostuksesta. Välikö sillä, mitä ne peelot pähkäilevät? Sillä sen sijaan on isosti merkitystä, arvostatko tai kunnioitatko itse itseäsi. Jos teet niin, se näkyy kyllä uloskin päin - ja kas kummaa, arvostusta voi alkaa löytyä multakin.
VastaaPoistaKaikki alkaa itsekunnioituksesta, johon alkusysäys kuitenkin tarvitaan ympäristöstä, on helppo olla välittämättä väheksynnästä, sivuuttaa halveksuvat heitot kunhan on imenyt itsensä arvostamista jossain määrin muiden hyväksynnän kautta, sen mukana syntyy tila, missä on oppinut viis veisaamaan solvauksista ja nimittelyistä. Ajattelet ja kirjoitat oleellisuuksia ja merkityksiä hyvin ymmärtävästi ja arvostusta ansaitsevasti, jos jostain niin tästä voi vetää itselleen hyvää. Vaikeaa on kansalla, joka ei arvosta itseään eikä toisiaan, mutta kannattaa silti yrittää tajuta edes itsensä arvo.
VastaaPoistaKiitos tsempistä. Minua on tosiaan riivannut huono omanarvontunto ja olematon itsetunto pienestä pitäen. Oikein millään en näistä riivaajista ole päässyt eroon.
VastaaPoista