Kirja-arvio: Leevi and the Leavings - Hittitehtaan tarina

 

Leevi and the Leavings kuuluu lapsuuteeni siinä missä ranskanleipä ja sipuliteemakkara. Leevit soivat lukuisine hitteineen ahkeraan radiossa. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, etteivät he keikkailleet koskaan. Tästä toki tuli heidän tavaramerkkinsäkin, jolla poiketa muista. Nykyään ei moinen onnistuisi, sillä levymyynnit ovat mitä ovat ja artistit saavat tulonsa keikoilla. 

Leevien nokkamies Gösta Sundqvist oli vähintään yhtä omituinen tapaus aikansa muusikoksi. Hän ei juonut lainkaan, ei koskaan matkustanut ulkomaille edes Tallinnaan. Pysytteli erossa kaikista kulttuuri- ja rockpiireistä. Silti hän löysi tarinoita laulettavaksi, jopa ulkomailtakin, koska kuunteli ihmisiä. Harvinainen taito.

Hittitehtaan tarinasta ei ole jutun juurta iltapäivälehtiin, eikä se tarjoile kohupaljastuksia mistään. Se keskittyy biiseihin, mutta kirja ei ole puuduttava, kuten voisi odottaa. Jollain kumman tavalla tämä toimii, vaikka olen perso kohuille ja paljastuksille. Kyllä kirjasta tarinaakin löytyy. Esimerkiksi Göstan ja Juice Leskisen vuosikymmenten riita ja nokittelu on hauskaa luettavaa. 

Kirjan kirjoittaja Timo Kalevi Forss on tehnyt taustatyönsä kunnolla. Siitä todisteena jo mittava lähdeluettelo. Musiikkitoimittaja Forss on jo aiemminkin kirjoittanut kirjan Göstasta. Hän menehtyi jo yli 20 vuotta sitten, joten bändiä muistelevat hänen uskolliset aseenkantajansa bändissä, jotka vihdoin ovat pääseet soittamaan Leevien biisejä livenäkin Göstan kuoltua.

Leevien biisit ovat ikonisia, en tiedä kuinka paljon enää soivat radiossa, kun en radiota kuuntele. Aikoinaan ne olivat rohkeita, ronskejakin. Saattaisivat juuttua jo nykypaheksujien kurkkuun, kuten Göstan radio-ohjelman Koe-eläinpuiston uusinnat aikoinaan.

Tämä kirja on Göstasta. Muun bändin jäsenten elämästä ei juuri kerrota. He jäävät jopa omassa kirjassaan Göstan varjoon ja kommentoivat lähinnä tekemisiään biisien parissa. Katkeria he eivät tunnu olevan edes sivuunjäämisestään bändissä.  Ehkä ratkaisu oli kaikille toimiva, mutta olisi suonut heille suurempaa roolia jo nyt. 

Mikä Leevien perintö sitten on jälkipolville ja uppoaako nuoriin, en osaa sanoa. Monet heidän biiseistään kun olivat aikansa lapsia. Leeville kävi tuuri, kun ei joutunut käymään musiikinmurrosta kunnolla läpi, vaikka levymyynnit heilläkin floppasivat loppua kohden.