Dokumenttiarvio: Matti Nykänen - Matti-saagan viimeisin tuotos ei sekään tarjoile yllätyksiä

 

 

Olin jo vahvasti sitä mieltä, että olen lukenut ja katsonut kaiken Matti Nykäseen liittyvän ja ettei enää lisää please, antakaa Matin levätä rauhassa. Katsoin kuitenkin tuoreimman Matti Nykänen-dokumenttielokuvan, kun sitä on lehuttu massasta poikkeavaksi.

Totta puhuen, ei tämäkään mitään uutta tuonut. Matin väkivaltaisuus ja juopottelu on aivan tuttua kauraa syöksykierteineen ja strippauksineen. Väkivallan laajuus ja Matin vainoharhaisuus tosin hieman jopa yllättivät. En tiennyt, että oma kaverikin jopa pelkäsi Mattia. Sinänsä kiltistä humalasta hurjaksi ei nyt ole mitään täysin poikkeuksellista.

Dokumentti ansaitsi tulla julkaistuksi jo pelkästään Matin äidin ja siskon haastattelujen kautta. Heitä olisi kuunnellut enemmänkin. Varsinkin Vieno-äidin kyyneleet Matin haudalla ja sanat "Olit hyvä poika", koskettivat. Äidin rakkaus on usein loputon. 

Matin lähiomaisia olisi kuunnellut enemmänkin, muitakin lapsia kuin usein haastateltua Eveliinaa. Ja vaimoja, varsinkin niitä ensimmäisiä. He ovat tainneet kuitenkin kieltäytyä kunniasta. Edes Marin äiti ei ole nähnyt dokumentin mukaan kaikkia lastenlapsiaan.

Dokkarista oli kokonaan jätetty pois Matin viimeinen Pia-vaimo. Hän tosin on jo raportoinut muutenkin kaiken Seiskalle. Matin kanssa töitä tehneet median edustajat, kuten Seiskan Kai Merilä loistivat myös poissaolollaan. Eikä varmaankaan vahingossa. Sääli sinänsä, sillä media oli erottamaton osa Matin elämää loppuvuodet. Nyt niitä käsitellään ikään kuin etäältä. 

Itse dokumentti on hieman hidas, vaikka sitä myydään nopeana katsauksena nopeasti eläneen Matin elämään. Hieno yksityiskohta ovat grafiikat. Mitään harvinaista kuva tai videomateriaalia ei kuitenkaan löydy. Ei tämä dokumentti nyt räjäytä pankkia. Matista nyt on vaikea vaan löytää mitään uutta. Silti mies näyttää vain yhä kiinnostavan poikkeuksellisen persoonansa takia.