Kirja-arvio: Aallotar Haapasaari - Dionysia - Kosketus, jota etsin ja myin

 

Seksityöntekijä Aallotar Haapasaaren omiin kokemuksiin perustuva Dionysia on varsin mielenkiintoinen katsaus seksityön maailmaan. Se on vähän kuin elämäkerran ja tietokirjan välimuoto, joka avaa pimennossa elävää alaa. 

Vaikka suhtautuminen seksityöhön on muuttunut viime vuosina esimerkiksi Onlyfansin myötä arkisemmaksi, ennakkoluuloja on yhä ja osa pitää seksityöntekijöitä likaisina ja huonoina ihmisinä. 

Ja seksityöhän se monia kiinnostaa, vaikka sitä ei myöntäisi. Minua ainakin kiinnostaa. Korvat punaisena kirjaa luki, kun oma seksielämä on ollut kaukana villeistä sadomasokismi-sessioista. 

Aallotar Haapasaari edustaa melko tyypillistä nykypäivän nuorehkoa naista. Kirjassa puhutaan nykyaikaisin termein ja ajoittain suhtautuminen miehiin on ristiriitaista. Haapasaari kirjoittaa miesten olevan pelottavia ja uhkaavia, mutta sitten taas sanoo miehiä ikuisiksi lapsiksi, jotka kaipaavat vain hellyyttä. Pitää varmasti molemmat paikkaansa. 

Ja toisaalta hän kertoo keski-ikäisten heteronaisten olevan törkeimpiä strippareiden asiakkaita eli ei naisetkaan pääse helpolla. Monia muitakin ennakkoluuloja murretaan.

Kirja on ajoittain hieman haastava lukea, kun se pomppii hetkessä asiasta toiseen ja varsinaisesta seksityöstä kerrotaan vasta 50 sivun jälkeen. Tietty kirja kertoo ujon ja kokemattoman Haapasaaren tiestä seksin ylipapittareksi. Huikea tarina sinänsä ja hän tuntuu aidosti pitävän seksityöstä.

Kirja kyllä poistaa erinomaisesti seksityöntekijöihin iskettyjä stigmoja ja kertoo alan haasteista. Haapasaari on itse koulutukseltaan opettaja. Eli mistään "tyttörukasta"ei ole kyse vaan ammattinsa itse valinneesta. 

Ja hullua kyllä seksityöntekijät eivät saa esimerkiksi suoraan mainostaa palvelujaan vaan mitä ihmeellisempien kiertoteiden kautta. Muitakin kummallisuuksia laeista löytyy.

Dionysia avaa miten monet ovat hukassa seksuaalisuutensa kanssa tai eivät saa edes toteuttaa sitä. Surullista ja liikuttavaa on, että Suomessa ihmiset, varsinkin miehet, ovat niin kosketusta vailla että liikuttavat kyyneliin Haapasaaren vastaanotolla, kun joku edes ottaa syliin ja pitää hyvänä. 

Jo siksi mielestäni seksityöntekijät tekevät arvokasta työtä ja ansaitsevat arvostusta.