Olenko minäkin nepsy?
Jopa psykiatrit ja muut aivoista perillä olevat ovat huolissaan yhä vain lisääntyvistä nepsy-dignooseista eli ADHD, autismin kirjo ja monet muut. En sitten tiedä kuka niitä diagnooseja kirjoittaa jos ei lääkärit yms. Ainakin niitä tuntuu tulevan jo rutkasti Kelan maksamien tukienkin mukaan.
Somessa varsinkin nuorehkot naiset tuntuvat riemuitsevan, kun ovat saaneet jonkin diagnoosin itselleen tai lapselleen. En nyt ymmärrä mitä riemuitsemista siinä voi olla. En sinänsä vähättele kenenkään sairauksia tai tuskaa, mutta vähän ihmetyttää.
Osittain räjähtäneet diagnoosimäärät johtunevat siitä, ettei niitä ole ennen tehty, mutta kyllähän tämä jotenkin trendaakin, aivan kuten terapioidenkin olleessa kyseessä. Osittain tätä ruokkii media jatkuvilla jutuilla aiheesta. Kaikki haluavat olla erityisiä epätoivon vimmalla, sillä kukaan ei halua olla tavallinen. Ja kaiken täytyy selittyä diagnoosilla, silloin päästään omaan erityiseen heimoon.
Ikään kuin kaikki poikkeavuus olisi aina selitettävä diagnoosilla. Jokaisesssa meissä on jotain erilaista, joka tuo haasteita elämään. Ja mitä hyötyä siitä diagnoosista aina edes on. Minusta lääkkeet ovat aina tappio, sillä sellaista ihmelääkettä ei ole, jolla ei olisi sivuvaikutuksia.
Itsekin olen varmasti jollain tapaa nepsy. En ole aivan normaali, vaikka jossain vaiheessa en halunnut mitään muuta kuin olla kuin muut, siinä tietenkään onnistumatta. En ole oikeastaan mitään onnistunut tekemään niin kuin pitäisi.
En viihdy ihmisten seurassa, mutta olen paikannut tämän vajeen hyvällä näyttelyllä. Keskittymiseni on aina ollut heikkoa, jouden taistelemaan että jokin häiritsevä pikkuasia ei vie keskittymistäni. Tämä siis jo ennen kännyköitäkin.
Monia muitakin nepsy-piirteitä minusta löytyy. Helvetti tosin jäätyy ennen kuin minulle mitään diagnooseja tehdään keski-ikäisenä miehenä, enkä edes tiedä, mitä hyötyä siitä olisi. Olen sen verran vanha, että lapsuudessa mistään nepsyistä ei edes tiedettykään. Tai jos tiedettiin, ei sillä ollut mitään merkitystä. Olit joko hankala tai kiltti.
Itse olen yrittänyt paikkailla puutteitani alkoholilla, jossa sitten on omat ongelmansa. Niistä voin kirjoittaa oman päivityksenkin joskus. Olen myös hyväksynyt erilaisuuteni. En mielistele enää ketään tai edes yritä pysyä joukossa. En tarvitse mitään todistusta itselleni erilaisuudestani.
Kommentit
Lähetä kommentti