Kirja-arvio: Elizabeth Acevedo - Runoilija X: Teinityttö pyristelee häkistään vapaaksi

 

Elizabeth Acevedon Runoilija X on kirjastossa luokiteltu nuorten romaaniksi, mutta kyllä tämän säeromaanin setämieskin lukee. Tulee ihan oma nuoruus mieleen, haaveet, jotka tuolloin tuntuivat vielä mahdollisilta ja taistelun arvoisilta. Niistä kerron muuten blogiteoksessani Rumasatu.

Säeromaani on muuten loistava kirjallisuudenlaji. Mikä onkaan parempaa kuin runouden ja romaanin välimuoto. Ainakin Acevedon Runoilija X:n tapauksessa tämä on onnistunut onnistuneesti. Täytyy kokeilla itsekin.  

Kirja kertoo dominikaanislähtöisen teinitytön Xiomaran kasvutarinan uskonnollisen äitinsä, ensirakkauden, runouden ja sovinistisen maailman puristuksessa. Kaikesta paineesta huolimatta Xiomara pitää päänsä ja ylpeytensä puun ja kuoren välissä. 

Tämä kirja, jos mikä, on taatusti wokea, mutta hyvää sellaista. Se ei tuputa mitään. 

Varmasti ainakin maahanmuuttajatytöt pystyvät samaistumaan kirjan tarinaan, mutta miksei kirja sovi muillekin, onhan runouden harrastaminen nuorelle pojallekin taatusti kapinallista. Ainakin ennen olisi ollut.

Vanhan maan kulttuuri ja tavat ulottavat lonkeronsa syvälle uuteen maahan. Varsinkin uskovaisissa perheissä. Pojat tietenkin saavat tehdä mitä lystäävät. Xiomaraa taas uhataan "kasvatusmatkalla" Dominikaaniseen tasavaltaan.

Xiomaran äiti yrittää pitää Xiomaraa lieassaan, mutta uskonto ei tietenkään kiinnosta Xiomaraa vaan runous ja eritoten lavarunous. Mutta nämäkin vaativat itseensä käpertyneeltä Xiomaralta oman rohkeuden löytämistä. Kaikki etenee kaksikon vääjäämätöntä yhteenottoa kohti. Miten tarina sitten loppuu, jääköön salaisuudeksi.

Leena Ojalatvan suomennos on sujuvaa ja kirjaa on helppo lukea. Säkeet todella vievät tarinaa eteenpäin ja kieli on nuorillekin ymmärrettävää.