Kirja-arvio: Kirpi Uimonen - Työpaikkana Hollywood: Toimittajan tuska ja kimallus

 

Moni suomalainen on Hollywoodista haaveillut, mutta tullut maitojunalla takaisin. Ainakin jos puhutaan näyttelijöistä. 

Toimittajilla on sentään mennyt paremmin. Kirpi Uimonen on kirjoittanut kirjan kokemuksistaan Los Angelesissa noin 20 vuoden ajalta. Itsekin tunnen Kirpin toimittaja-ajoiltani luotettavana kollegana. Kirpin Hollywood-tarinoita kuunteli mielellään jo ennen tämän kirjan ilmestymistä.

Kahdenkymmenen vuoden aikana sekä media että Hollywood on kokenut mullistuksia. Medialla, varsinkin printillä menee huonosti ja Hollywood-elokuvatkin ovat nykyään toinen toistaan karmaisevampia supersankari-elokuvia.

Kirja jakaantuu kahteen eri osaan. Tähtihaastatteluihin ja Uimosen omaelämäkerralliseen osuuteen. Näistä ylivoimaisesti kiinnostavampi osa on Uimosen kokemukset. Hän avaa jopa yksityiselämänsä kivun paikkoja avioeroineen ja sairauksineen. 

Tähtien haastattelut ovat sitten sitä liibalaabaa mitä tähdet suoltavat Suomessakin. Puhutaan, mutta oikein mitään ei sanota ja jos mahdollista puhutaan vain kulloinkin kyseessä olevasta projektista. Lukijoita kiinnostavat tietenkin ihan muut asiat. Samoin kuin juttujen tilaajia valitettavasti.

Ihailla täytyy Kirpin rohkeutta. Ei ole helppoa lähteä Suomesta Usaan, jossa ei ole minkäänlaista turvaverkkoa. Ei ole sossua auttamassa, jos siivet eivät kannakaan. Siitähän on Los Angelesissakin todistamassa laaja asunnottomien joukko. 

Minulle tuli yllätyksenä kuinka tarkka Hollywoodissa on toimittajienkin nokkimisjärjestys. Kilpailu on toimittajien keskuudessa yhtä raakaa kuin tähdilläkin. Selkäänpuukotetaan aina tarvittaessa. Tähtiä ei noin vain haastatella tai edes kysytä mitä tahansa. Siitä pitävät huolta jo tähtien omat tiedottajatkin. Jos rikot sääntöjä, lennät ulos, etkä enää haastattele ketään. 

Itsekin toimittajana pitkään töitä tehneenä myös mediamaailman myllerrys on valitettavan tuttua. Uimonen kertoo kirjassaan, kuinka palkkiot senkun laskevat, kaikki käyttöoikeudet on annettava ja mitään apua ei saa tilaajilta, vaikka käräjät kutsuisivat. Uimonen puhuu freelancetoimittajista halpatyövoimana ja sitä he toden totta ovat. Siitä pitää huolen armoton kilpailu.

Mielenkiintoinen osuus Kirpin kirjassa on aivan sen loppupuolella, kun ulkomaalaisten Hollywood-toimittajien järjestö joutui käsittämättömän ja absurdin cancel-kohun keskiöön. 

Järjestöä moitittiin vähemmistöjen syrjinnästä. Siis ulkomaalaisten toimittajien järjestön, jotka itsekin ovat  maahanmuuttajina Usassa. Minkäänlainen matelu ja anteeksipyyntely ei tuntunut auttavan. Eikä cancel-kohuissa tietenkään ole järjen häivää.

Suosittelen kirjaa kaikille Hollywoodista ja viihdemaailmasta kiinnostuneille.