Kirja-arvio: Jason Reynolds - Minuutin mittainen ikuisuus: Säännöt pakottavat kostamaan

 

Olen nyt innostunut säeromaaneista. Nyt arvioissa olevan kirjan perusteellakin niitä näytetään kirjoittavan eniten nuorille. No minähän olen tunne-elämältäni ikuinen teini, niin tämäkin kirja upposi. 

Saatan jopa kirjoittaa sellaisen. Jo tämä blogiteokseni Rumasatu lähestyy säeromaania, vaikka en edes tiennyt sellaisten olemassaolosta sitä kirjoittaessani. 

No asiaan. Luin nyt Jason Reynoldsin säeromaanin Minuutin mittainen ikuisuus. Se kertoo gettonuoresta Willistä, jonka veli Shawn ammutaan. Sehän on tietenkin kostettava. Yön yli nukuttuaan Will ottaa aseen mukaansa ja astuu hissiin. Minuutin hissimatkaan alas ehkä peruuttamattomaan.

Siitä sitten tarina alkaa. Kuolleet ilmestyvät juttelemaan ja niitä riittää getossa. Samalla Will löytää itsensä ja joutuu päättämään onko tappamisen jatkuttava, vaikka hän ei ole koskaan edes koskenut aseeseen. 

Kirja päättyy mielenkiintoisen moniselitteisesti. En tietenkään paljasta miten. 

Kirja on sujuvasti kirjoitetuu ja se pitää jännityksessään. Hienon vertauskuvallinen hissi kun pysähtyessään jokaisessa kerroksessa paljastaa uuden siivun Willistä ja miten tilanteeseen on päädytty.

Kirjassa on myös vahva yhteiskunnallinen sanoma kuten aiemmin arvioimassani Runoilija X:ssä, joka sekin kyntää vähän samaa sarkaa kuin tämä kirja. Nuorten elämän vaikeutta ankeissa olosuhteissa Usan getoissa. 

Tässä kirjassa kaikkea hallitsevat säännöt. Kuinka nämä sanomattomat säännöt pakottavat tappamaan ja tulemaan tapetuksi. Itkeä ei saa, kasvoja ei menettää. Tämähän lienee yhä arkea Usan getoissa ja nuorten ehdottomassa maailmassa. 

Niko Toiskallion suomennos toimii. Sitä ei ole kiusallista lukea. Gettokieli kuulostaa uskottavalta jopa suomeksi.